Toveri suursmurffi

"Jos on varaa maksaa miljoona, on oikeus asua [hienolla asuinaleella] ilman että vieressä on alkoholistien asuntola."
- Aino Mäkisalo NYT-liitteen jutussa, jossa haastateltiin porvareita (27.4.2007)

Jos vappufiilikset ovat matalalla Hakaniemen suunnassa, niin kannattaa vaihtaa NYT-liite smurffisarjakuviin. Smurffit elävät nimittäin suunnitelmataloudessa, ja suurmsmurffi on kommunistisen smurffiyhteisön Karl Marx. Jos ette usko dialektisen smurffismin olemassaoloon, niin lukekaa tietosanakirjasta.


Tänään muistelimme kahden vuoden takaisia Sambian-jäähyväisiämme syömällä maissipuuroa eli nhsimaa. En kehtaisi tarjota tekemääni nshimaa sambialaisille, mutta tämänpäiväinen kokkaukseni oli jo sen verran onnistunut, että väittäisinpä sen pesevän malawilaisen nshiman tai tansanialaisen ugalin, mosambikilaisista maissihirvityksistä puhumattakaan.

Merkittäviä linjauksia

Kannatustaan tasaisesti menettävä RKP sanoo ansaitsevansa paikan hallituksessa kuin hallituksessa yhteistyökykynsä takia. Selkokielellähän tämä yhteistyökyky tarkoittaa sitä, ettei RKP ole halunnut tai pystynyt pitämään kiinni omista tavoitteistaan: hallituspaikan saadakseen puolue on valmis seisomaan ihan minkä tahansa politiikan takana.

Kun ne sitten kerrankin saavat jotain ihan aidosti omaansa hallitusohjelmaan, niin minkä Tärkeän Asian ne sinne junttaavat? Sen, että saaristossa laittomasti vainottuja merimetsoja saa alkaa lahtaamaan ihan laillisesti. Ne kun ovat menneet pilaamaan hehtaarikaupalla rannikkomaisemaa kakkimalla parikymmentä ulkoluotoa ikävän valkoisiksi.



Merimetsojen luontoon jättämää jälkeä voi pitää toisinaan ihan kivankin näköisenä, mutta vaikka tästä makuasiasta oltaisiinkin eri mieltä, niin silti haluaisin kuulla joltakin itseäni viisaammalta, miten muutama kakkainen luoto voi olla hallitusohjelmatason asia.

Tuore kauppa- ja kehitysministerimme osaa sen sijaan kirjoittaa suurista asioista. Tämmöistä Paavo tuumii ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomeen:

"Suomen tilanne on suhteellisen hyvä. Olemme syrjässä pahimmilta myrskyiltä ja sateilta. Sateiden lisääntyminen ei ole ongelma, jos ne pysyvät jossakin kohtuudessa. Kuivuuskaan ei pahemmin haittaisi, kun meillä riittää kasteluvettä. Ilmaston lämpeneminen pikemminkin parantaa kuin heikentää Suomen maatalouden kilpailukykyä."

Eiköhän siis luovuta kansallisen edun nimissä kuudennesta ydinvoimalasta?

Pelastautukoon ken voi

Juuri kun ehdin sanoa viihtyväni töissä ja Suomessa, ne menevät tekemään Väyrysestä kauppa- ja kehitysministerin. Seuraavan neljän vuoden ajan kun menen töihin, niin joka ikisenä päivänä työni on vaikuttaa Paavo Väyrysen päätöksentekoon.

Tunnen olevani osa jättimäistä käytännön pilaa. Äkkiä ulkomaille!

Onnellisen elämän salaisuus

Olen tainnut vihdoin keksiä, miten Suomessa voisi ehkä viihtyä. Avain onneen ei ole lottovoitto tai suurempi palkka, vaan osittainen hoitovapaa ja nelipäiväinen työviikko.

Harkitsin nelipäiväisyyttä melkein pari vuotta, mutta lopullinen päätös jäi melkein tekemättä. Aina tuntui olevan kaikenlaisia tarpeita, joiden täyttämiseksi piti raapia kasaan jokainen likenevä euro.

Unelma nelipäiväisestä työviikosta taisi jo melken unohtua, kunnes tutustuin sattumalta Osmo Soininvaaran tuoreeseen kirjaan. Siinä Osmo kirjoittaa, ettei lisääntyvä vauraus kasvata onnellisuutta, sillä jatkuva talouskasvu syntyy aina vaan rankemmalla työtahdilla. Kasvun maksimoinnin sijaan onnellisuus syntyy siitä, että lyhennetään työaikaa ja vietetään laadukasta, kiireetöntä vapaa-aikaa.

Niinpä: vajaan 20 prosentin lasku tuloissa ja sen myötä kauppaan jäävät uudet hilavitkuttimet eivät harmita yhtään, jos lisääntynyt vapaa-aika nostaa elämänlaatua tuplasti. Ainakin loppuvuoden ajan voin ajatella joka maanantaiaamu, että ylihuomenna työviikko on jo melkein putkessa.