Where the streets have no name

Kirjoittelen tätä Managuassa, Nicaraguan pääkaupaungissa, missä laulun sanat pitävät todella paikkansa - kaduilla ei ole nimiä. Täkäläisillä postimiehillä ja taksikuskeilla ei ole helppoa.

Kun kuusi ja puoli vuotta kestänyt työsuhteeni eilen päättyi, huljutin varpaitani Tyynen meren rantahiekassa. Ei huono tapa lopettaa, vaikka ruokamyrkytyksestä toipuva vatsani ei ilahtunutkaan tilaamastani drinkistä.

Tämä on ollut hienoa aikaa: erityisesti Afrikan-vuosinani pääsin toteuttamaan melkeinpä kaikki oleellisimmat unelmani. Välillä on tuntunut jopa siltä, että vain lasten varttuminen ja oma ja läheisten vanheneminen ovat enää kokematta.

Kaipa tämä myönteinen mutta toisaalta myös tyhjä fiilis oli yksi syy sille, että päätin vaihtaa duunia. Uudet työt, uudet haasteet, uudet unelmat?


Täkäläinen värien käyttö on vinkeää.

Viidakoissa

Siitä ei ole kamalan kauan, kun uhosin täällä, ettei meillä ole ainuttakaan viherkasvia eikä tule. Siitä huolimatta kodissamme asuu nyt neljä uutta isoa kasvia, joiden varjoissa lojuu kirjastosta lainattu huonekasvien hoito-opas. Jukka-palmun, traakkipuun ja peikonlehden perimme yläkerran pariskunnalta, joka muuttaa pienempää asuntoon ja piharoskikseen hylätyn limoviikunan dyykkasimme kotiimme eilen illalla. Ajatuksenamme on, että olisi sittenkin ehkä mukavaa, jos uudessa isommassa kodissamme olisi viherkasveja, ja niitä on myös tarkoitus opetella hoitamaan huolellisesti. Toistaiseksi asumme kuitenkin vielä pienessä asunnossa, joten nyt täällä on jotekin todella - eh - vehreää.

Vehreää on myös maalla, jonka sadosta nautimme. Kesäkurppariin suorastaan hukumme. Retiisit tosin epäonnistuivat, kun unohdin ne liian pitkäksi aikaa peltoon, mutta ei hätää: kylvin vielä uudet.

Prkl

Järjestin tälle kesälle hulppean kuuden viikon kesäloman, ja ajattelin että näin pitkään pätkään mahtuisi huononakin kesänä taatusti edes muutama kunnon hellepäivä. Vaan kuinkas kävikään: koko loman ajan on ollut sateista ja viileää, ja nyt kun loma huomenna loppuu, kesän ensimmäiset tosihelteet ovat ovella.

Mielestäni Suomessa pitäisi harkita lakia, joka siirtää erityisen huonoille keleille osuvat kesälomat tuonnemmaksi samaan tapaan kuin sairastuminen.

Kaikesta huolimatta on varsin jännittävää palata lomalta nyt, kun olen juuri vaihtamassa työpaikkaa.

Kävimme viimeisenä lomapäivänäni uimarannalla, joka on reilun viiden minuutin pyörämatkan päässä tulevasta kodistamme. Sorsat ja ihmiset puuhastelivat rannalla omiaan sulassa sovussa.