Kirjoja

Satu haastoi meidät jo jokin aika sitten, ja Jannen yksinvaltainen päätös oli, että meemiin vastaan minä.

1. Kirja, joka muutti elämäsi?

Opin lukemaan kamalan myöhään, vasta tokan luokan keväällä. Sain silloin opettajaltani (palkinnoksi kunniakkaasta käyttäytymisestä) kirjan nimeltään Hippu hilpeä hylje, joka on ensimmäinen itsenäisesti lukemani kirja. Yritin kyllä ensin saada äidin lukemaan sen minulle ääneen, mutta hän ei suostunut. Sittemmin luin Virkanaisenkin mainitsemat Hiekkalan lapset (joista minulle ei tosin syntynyt samanlaista innostusta sotahistoriaan), joita olen yrittänyt esitellä myös jälkikasvulle, huonolla menestyksellä tosin.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

En lue kirjoja kuin kertaalleen. Mutta olisinko lukenut Tuntemattoman sotilaan ja Pohjan tähteet kahdesti? En ole aivan varma, saattaa olla.

3. Kirja, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Ehkä Koraanin selityksineen.... Muutoin en tunnu saavan sitä luetuksi.

4. Kirja, joka teki sinut kevytmieliseksi, hilpeäksi, huikentelevaiseksi?

Pakko ehkä vastata, että Vanhan testamentin Laulujen laulu. "Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli! Puhalla minun puutarhaani, niin balsamin tuoksu leviää ja armaani tulee puutarhaansa nauttimaan sen hedelmistä!" Tosin graduntekeminen hiukan söi kepeyttä.

5.Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin?

Monikin, itken usein ja vuolaasti. Mutta ensimmäisen valtavan itkukohtauksen aiheutti - tämä on noloa - Erich Segalin Love Story. Äiti juoksi hädissään huoneeseeni katsomaan mikä minulla on hätänä (olin kai 13-vuotias).

6. Kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi?

Suosittu vastaus tähän kysymykseen tuntuu olevan, kirja, jonka vastaaja itse olisi kirjoittanut. Sopii mulle myös.

7. Kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu?

Ei sellaista taida olla. Ikäviä kirjoja en lue.

8. Kirja, jota luet paraikaa?

Kesken on monta: Paul Austerin New York -trilogian Lasikaupunki, Margaret Atwoodin Orjatar ja Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea?

Saul Bellowin kirjoja olen aloittanut monta kertaa, mutten koskaan ole päässyt niissä sivua 50 pidemmälle. Ehkä joku päivä.

Kas, tästä meemistä jäi kätevästi kokonaan uupumaan se romanttinen tuuba, jota niin kovin mieluusti luen. Kera suklaan tietysti.

Haastaakin pitäisi, mutta koska tämä meemi on jo kaikkialla kiertänyt, niin olkoon.

On ryhdistäydyttävä

Janne nimittäin uhkaa lopettaa tämän blogin, jollen minä aktivoidu.

Ensimmäinen kouluviikko on takana ja kuopuksenkin koululaisura alkoi. Tiistai oli ensimmäinen päivä ja valmistelut oli tarkkaan harkittu: lauantaina trimmattiin sivutukat (keesiä kasvatetaan ranskanlettiä varten), sunnuntaina teroitettiin kynät ja maanantaina pakattiin reput. Vajaan viikon kokemuksella voin sanoa, että skarpattavaa riittää vielä itse kullakin: esikoisen on opittava tekemään läksyt rauhassa, vaikka olisi miten kova hinku kiipparihippaan, kuopuksen on opittava huolehtimaan repustaan, lippiksestään, läksyistään ja ylipäätään kaikesta eikä minun kannata uskoa, vaikka kuopus miten vakuuttaisi, ettei läksyjä ole tullut.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että minä olen kouluni käynyt, joten ei kuulu mulle huolehtia muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, mutta voi olla että tästä poterosta minun on luovuttava. Varsinkin, kun kolmen unohduksen jälkeen vanhemmat kutsutaan koululle puhutteluun.

Norsuvaara Mölylässä

Hesarin matkailusivuilla kuvailtiin pääkaupungin maalaismaisemia, mutta paras jäi esittelemättä. Löysin hiljattain lenkkeillessäni Mölylän rantakallion, josta näkee samalla silmäyksellä Tuomiokirkon ja lehmiä. Hiljattain säikähdin ruovikossa liikkuvien lehmien rytinää; epäilin sekunnin murto-osan ajan kestäneen takauman ajan, että sieltä tulee norsu.

Hauskinta Mölylässä on se, että olen saanut joka kerta nauttia metsästä ja hienosta maisemasta ihan itsekseni. Viime vuosisadan alussa Mölylässä oli vilkkaampaa: Sörkan työläiset rakensivat sinne kesänviettopaikakseen teltta- ja pahvimökkikylän, jossa oli kuulemma rennompi ja vapaampi meno kuin vastapäisessä Lammassaaren kesäsiirtolassa.

Työläiset matkasivat Vanhankaupunginlahdelle työväentalon edestä suurilla kirkkoveneiden kaltaisilla soutuveneillä, ja Pitkänsillan alla kajautettiin usein laulu, esimerkiksi Kansainvälinen.

Note to self

Kuukautiskuppi on hyvä ja luotettava - jos sen muistaa asentaa paikalleen. Onneksi en ehtinyt kovin kauas kotoa.