Yet Another Note to Self

Jos laukku unohtuu lentokoneeseen ja sen huomaa vasta matkatavara-aulassa, ei kannata luikahtaa sulkuportin läpi takaisin terminaaliin. Semmoinen aiheuttaa hälytyksen.

Turvanainen poimi minut kiitettävän nopeasti terminaalin ihmisvilinästä. Siinä vaiheessa kun olin läpäissyt ylimääräisen turvatarkastuksen ja päässyt koneen saapumisportille kyselemään laukkuni perään, se oli jo kiikutettu omatoimisesti matkatavara-aulaan.

Paluu lähtöruutuun

Olen kertonut aiemminkin Gracen elämän käänteistä, joten jatketaan tarinaa.

Gracen talo paloi viime viikon tiistaina. Ruohokatto syttyi kolmelta yöllä tuleen, eikä hän ehtinyt pelastaa talosta kuin viisi lastaan ja kännykkänsä, jota hän pitää öisin tyynynsä alla.

Gracen esikoinen ja kuopus sekä oma esikoisemme Gracen keittiökatoksessa lokakuussa 2004.

Kaikki muu tuhoutui tulipalossa: säästöt, siemenviljat, keittiövälineet sekä lasten koulukirjat ja koulupuvut, joita ilman ei voi mennä kouluun. Kännykän lisäksi jäljelle jäi vain ompelukone, jota Grace säilyttää kotikaupunkinsa torilla olevassa räätäliliikkeessä.

Ennen tulipaloa Grace oli päässyt omilleen, räätälin hommista sai riittävästi rahaa lasten koulumaksuihin ja pienellä maapläntillä kasvoi ruokaa oman perheen tarpeisiin. Nyt hän on toista kertaa nollapisteessä.

Yksi Sambian-vuosiemme hienoimmista muistoista: pojat esittelevät Gracen lapsille ylpeinä päällikön lahjoittamaa kanaa ja kukkoa.

Sambiassa on varmasti paljon onnellisia loppuja. Itse en ole vain kuullut yhdestäkään.

Kuvasarjan viimeinen otos

Tämmöinen keittiöstämme lopulta tuli:



Viikon ajan olemme asustelleet uudessa asunnossa. Takki on edelleen muutosta ja remontista tyhjänä, ja seuraavaksi pitäisi remontoida asuntorempan päreiksi pistämä kroppa. Vaan onhan tässä aikaa toipua.