Where the streets have no name

Kirjoittelen tätä Managuassa, Nicaraguan pääkaupaungissa, missä laulun sanat pitävät todella paikkansa - kaduilla ei ole nimiä. Täkäläisillä postimiehillä ja taksikuskeilla ei ole helppoa.

Kun kuusi ja puoli vuotta kestänyt työsuhteeni eilen päättyi, huljutin varpaitani Tyynen meren rantahiekassa. Ei huono tapa lopettaa, vaikka ruokamyrkytyksestä toipuva vatsani ei ilahtunutkaan tilaamastani drinkistä.

Tämä on ollut hienoa aikaa: erityisesti Afrikan-vuosinani pääsin toteuttamaan melkeinpä kaikki oleellisimmat unelmani. Välillä on tuntunut jopa siltä, että vain lasten varttuminen ja oma ja läheisten vanheneminen ovat enää kokematta.

Kaipa tämä myönteinen mutta toisaalta myös tyhjä fiilis oli yksi syy sille, että päätin vaihtaa duunia. Uudet työt, uudet haasteet, uudet unelmat?


Täkäläinen värien käyttö on vinkeää.