Kääk around the world

Pyöräilin tänään lasten kanssa Viikin luonnonsuojelualueelle luontopolkuilemaan. Kuten kuvista näkyy, esikoinen nautti retkestä täysin rinnoin.







Vertailun vuoksi laitan tähän pari vanhaa kuvaa Sansibarilta. Osattiin sitä Afrikassakin nauttia maisemista:

Idylliä vai kehitystä?

Juhannuksenviettoa maalla: serkukset demonstroivat huomaamattaan evoluution kehitystä apinasta ihmiseksi.

Töissä käytän energiaani siihen, että kehitysmaiden maaseudulla olisi paremmat oltavat. Siksi on hieman kiusallista, että oman kesämökkikunnan kehittäminen nostaa karvat pystyyn.

Männävuosina yksi kesän kohokohdista oli kesänviettopaikkani juhannustanssit, jotka järjestettiin idyllisellä rantalavalla suoraan Suomi-filmistä reväistyissä maisemissa. Myöhemmin samalle paikalle rakennettiin EU-rahalla kalasatama asfallteineen ja aaltopeltisine varastohalleineen. Siitä lähin myös juhannustanssit järjestettiin sataman asfalttiparkkipaikalla, tanssilava oli peltisessä varastohallissa. Meidän kaupunkilaisurpojen juhannustanssiminen loppui tietysti siihen.

Kun kävimme tänä juhannuksena virvelöimässä kalasataman liepeillä, kiinnitin huomioni parkkipaikalla loikoilevaan paikalliseen kaveriporukkaan. Ympärillä oli mitä kauneinta postikorttisuomea, mutta tyypit olivat päättäneet raahata piknikvilttinsä ja seurapelinsä kulmakunnan suurimmalle asfalttiparkkipaikalle aaltopeltisen varastohallin varjoon. Se, että pidän asiaa kummastuttavana, antaa tietysti aiheen epäillä, että haluaisin museoida maaseudun luonnonrakkaiden kaupunkilaisten leikkikentäksi sen sijaan, että paikallisille ihmisille luotaisiin toimeentulomahdollisuuksia. Siksikö me siellä Afrikassakin vouhotetaan kestävästä kehityksestä? Etteivät vaan rakentaisi sähköjohtoja, asfalttiteitä ja kännykkämastoja idyllisiin savimajakyliinsä?

D-dayta odotellessa

Tässä perheessä on taas vaihteeksi pohdittu ankarasti sitä, pitäisikö sitä muuttaa takaisin Afrikkaan pian vai vähän myöhemmin. Viikonlopun piknik Suomessa asuvien sambialaisten kanssa taisi kiihdyttää näitä pohdintoja entisestään, samoin kuin MM-turnauksessa vesi kielellä odotettu ensimmäinen afrikkalaisjoukkueen voitto.

Vaikka kyllähän sitä täällä Suomessakin viihtyy tähän aikaan vuodesta. Tarpeeksi kun odottaa, niin ehkäpä sitä ei enää haluakaan lähteä.

Kuten kuvasta näkyy, Suomen sambialaisyhteisö on sopeutunut paikalliseen kulttuuriin varsin hyvin.

Koko päivän piknikillä kannattaa välillä levähtää.

Varokaa fiktiota!

Kollegani luvalla julkaisen tässä hänen Sambiassa ottamansa kuvan. Sambia on tiettävästi ainoa valtio, joka on julistautunut kristityksi kansakunnaksi.

Kristityistä tulikin mieleeni, että osuin edellisessä postauksessani oikeaan veikatessani, mitä Kirkko ja kaupunki -lehti kirjoittaa tämän päivän pääkirjoituksessaan. Väittävät, että Kirkkiksen pääkirjoituksessa olisi rinnastettu hiljattain Porvoon tuomiokirkon polttaminen ja vihreiden vaatimus kirkon ja valtion erottamisesta. Vanhat pääkkärit eivät löydy netistä, joten en pääse tarkistamaan...

Satumaassa

Taidan olla todella pohjalla, sillä eilen join olutta jumalanpalveluksessa.

Etelä-Karjalaa markkinoiva toritapahtuma oli rakentanut Tuomiokirkon portaiden eteen esiintymislavan, ja menin ystäväni kanssa mestoille nauttimaan auringosta, siemailemaan olvia ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. Perjantaina lavalla oli soittanut Stam1na, joten ajattelin, että kaipa siellä on bändejä myös lauantai-iltana.

Vaan kuinkas kävikään? Yhden bändin nähtyämme lavalle raahattiin alttari kynttilöineen päivineen. Katsomona toimiville Tuomiokirkon portaille pelmahti noin tuhat tuulipukuihmistä, ja lavalle noussut pastori alkoi laulaa tangoja, joissa ikävöidään rakasta ja kaivataan satumaahan. Pastori ei ollut kuitenkaan päättänyt vaihtaa ammattia, vaan kyseessä oli tangomessu. Tällä kertaa tangoklassikot eivät siis ikävöineet naista, vaan jumalaa. Pastorin ja humppabändin lisäksi lavalla oli myös lattaritangoa tanssiva kilpatanssipari.


Kaiken huippu oli lavan kupeeseen rakennettu olutterassi. Terassille rakennetulta jättiscreeniltä näytettiin jumalanpalvelusta, ja yhteislaulujen sanat näkyivät ruudulla karaoketyyliin, jotta myös oluen kittaajat voisivat ottaa osaa tangovirsien veisaamiseen.

Sanokaa minun sanoneen, että ensi viikolla Kirkko ja kaupunki -lehden ja muiden vastaavien julkaisujen pääkirjoituksissa kustaan hunajaa siitä, miten kirkko levittää sanomaansa tangomessun kaltaisilla uusilla, ennakkoluulottomilla konsteilla. Pitäisiköhän seurakuntien harkita oluthanojen ja tangon tuomista ihan kirkon sisällekin?

Pistää ahistamaan

(Otsikossa ja alla on vastauksemme haasteeseen.)

Nyt silmät tarkkana ja korvat auki, vanhemmat ja nuoremmat, sillä uusi vaara uhkaa! Baarimikot esittävät ystävääsi, kertovat lupsakkaita tarinoita, kaatavat tuoppisi täyteen. Mutta todelliseen vuoropuheluun yhteiskunnallisista epäkohdista he harvoin osallistuvat. Ei nappaa, ei huvita, en taho, emmää. Surullista, eikö vain?

On aika politisoitua. Vai onko tämä jonkun mielestä sellainen maailma, ettei sen parantamisen eteen tarvitse tehdä enää mitään? Voisiko joku tehdä jotain?!