Satumaassa

Taidan olla todella pohjalla, sillä eilen join olutta jumalanpalveluksessa.

Etelä-Karjalaa markkinoiva toritapahtuma oli rakentanut Tuomiokirkon portaiden eteen esiintymislavan, ja menin ystäväni kanssa mestoille nauttimaan auringosta, siemailemaan olvia ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. Perjantaina lavalla oli soittanut Stam1na, joten ajattelin, että kaipa siellä on bändejä myös lauantai-iltana.

Vaan kuinkas kävikään? Yhden bändin nähtyämme lavalle raahattiin alttari kynttilöineen päivineen. Katsomona toimiville Tuomiokirkon portaille pelmahti noin tuhat tuulipukuihmistä, ja lavalle noussut pastori alkoi laulaa tangoja, joissa ikävöidään rakasta ja kaivataan satumaahan. Pastori ei ollut kuitenkaan päättänyt vaihtaa ammattia, vaan kyseessä oli tangomessu. Tällä kertaa tangoklassikot eivät siis ikävöineet naista, vaan jumalaa. Pastorin ja humppabändin lisäksi lavalla oli myös lattaritangoa tanssiva kilpatanssipari.


Kaiken huippu oli lavan kupeeseen rakennettu olutterassi. Terassille rakennetulta jättiscreeniltä näytettiin jumalanpalvelusta, ja yhteislaulujen sanat näkyivät ruudulla karaoketyyliin, jotta myös oluen kittaajat voisivat ottaa osaa tangovirsien veisaamiseen.

Sanokaa minun sanoneen, että ensi viikolla Kirkko ja kaupunki -lehden ja muiden vastaavien julkaisujen pääkirjoituksissa kustaan hunajaa siitä, miten kirkko levittää sanomaansa tangomessun kaltaisilla uusilla, ennakkoluulottomilla konsteilla. Pitäisiköhän seurakuntien harkita oluthanojen ja tangon tuomista ihan kirkon sisällekin?