En ole outo enkä uskossa
Eikä minulla ole kummallisia tapoja. Muutamia piintymiä ehkä, joista tässä säädetyt viisi.
1. Laulan kotona yksin ja lasten kanssa ollessani liturgioita, ihan noin vain ohimennen muita puuhatessani. Hieman hätkähdin, kun esikoinen vastasi (laulaen, tästä on tosin jo aikaa) oikeaoppisen kolminkertaisen aamenen laulamaani isään poikaan ja pyhäänhenkeen.
2. Iltaisin otan kaikki paidat pois päältäni yhtä aikaa, jolloin ne jäävät yhdessä mytyssä nurinpäin. Aamulla sitten puen ne samat paidat päälleni niin, että tungen ensin pääni kaula-aukoista läpi ja sitten mökerrän käteni illalla ruttuun jääneistä hihoista läpi. Yksi pukeminen vaikka paitoja olisi useita! Huippua!
3. Inhoan tukan pesemistä, kampaamista, vaatteiden vaihtamista ja deodorantin laittamista (meikkaamista ei varmaan kannata edes mainita), enkä tee niitä kuin äärimmäimessä hädässä. Niinpä esiinnyn usein takkutukkaisena ja pahanhajuisena. (Muistan pienenä (ala-asteikäisenä), kun olin katsomassa uimakilpailuja ja siinä vieressä istui tyttö, jonka pitkä, valkaistu tukka oli aivan tavattomassa takussa. Joku vanhempi mies oli mielestään vitsikäs ja ojensi tytölle kamman. "Sori, mä en käytä", tyttö vastasi, ja tämä oli minusta ehdottomasti viileintä mitä olin siihen ikään mennessä kuullut.) Viime aikoina olen snadisti lientynyt tukan pesemisen suhteen.
4. Suunnittelen salasanani aina virsistä tyyliin Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa -> tkvkar?
5. En halua, että minulle tuodaan kukkia. Tarkemmin, en halua että minulle tuodaan kukkia romanttisena eleenä. Jostain syystä olen siinä käsityksessä, että kukkia viedään vain tyhmille tytöille. Janne hoksi tämän kiitettävän varhain, ja eräänkin kerran toi minulle lepytykseksi (pitkäksi venähtäneen) kapakkaillan jälkeen naapurirapun edestä anastamansa Hesarin. Silloin elimme opiskelujen varhaisia vuosia, olimme aivan rahattomia ja Hesari lepytti tehokkaasti.
Bonusraita meidät haastaneelle Jennille: Meillä ei ole ainoatakaan huonekasvia, koska minä en tahdo. Muutossa Sambiaan yksi kivoimmista asioista oli, kun saattoi hyvin syin heittää kaikki kituvat kukat pois. Enkä minä enää sellaisia meille ota lasarukseilemaan. (Ilmeisesti tämä Lasarus-vaihetta edeltävä vaihe tekee tiukkaa teilläkin?)
Janne hoidelkoon & huudelkoon omat omituisuutensa.
1. Laulan kotona yksin ja lasten kanssa ollessani liturgioita, ihan noin vain ohimennen muita puuhatessani. Hieman hätkähdin, kun esikoinen vastasi (laulaen, tästä on tosin jo aikaa) oikeaoppisen kolminkertaisen aamenen laulamaani isään poikaan ja pyhäänhenkeen.
2. Iltaisin otan kaikki paidat pois päältäni yhtä aikaa, jolloin ne jäävät yhdessä mytyssä nurinpäin. Aamulla sitten puen ne samat paidat päälleni niin, että tungen ensin pääni kaula-aukoista läpi ja sitten mökerrän käteni illalla ruttuun jääneistä hihoista läpi. Yksi pukeminen vaikka paitoja olisi useita! Huippua!
3. Inhoan tukan pesemistä, kampaamista, vaatteiden vaihtamista ja deodorantin laittamista (meikkaamista ei varmaan kannata edes mainita), enkä tee niitä kuin äärimmäimessä hädässä. Niinpä esiinnyn usein takkutukkaisena ja pahanhajuisena. (Muistan pienenä (ala-asteikäisenä), kun olin katsomassa uimakilpailuja ja siinä vieressä istui tyttö, jonka pitkä, valkaistu tukka oli aivan tavattomassa takussa. Joku vanhempi mies oli mielestään vitsikäs ja ojensi tytölle kamman. "Sori, mä en käytä", tyttö vastasi, ja tämä oli minusta ehdottomasti viileintä mitä olin siihen ikään mennessä kuullut.) Viime aikoina olen snadisti lientynyt tukan pesemisen suhteen.
4. Suunnittelen salasanani aina virsistä tyyliin Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa -> tkvkar?
5. En halua, että minulle tuodaan kukkia. Tarkemmin, en halua että minulle tuodaan kukkia romanttisena eleenä. Jostain syystä olen siinä käsityksessä, että kukkia viedään vain tyhmille tytöille. Janne hoksi tämän kiitettävän varhain, ja eräänkin kerran toi minulle lepytykseksi (pitkäksi venähtäneen) kapakkaillan jälkeen naapurirapun edestä anastamansa Hesarin. Silloin elimme opiskelujen varhaisia vuosia, olimme aivan rahattomia ja Hesari lepytti tehokkaasti.
Bonusraita meidät haastaneelle Jennille: Meillä ei ole ainoatakaan huonekasvia, koska minä en tahdo. Muutossa Sambiaan yksi kivoimmista asioista oli, kun saattoi hyvin syin heittää kaikki kituvat kukat pois. Enkä minä enää sellaisia meille ota lasarukseilemaan. (Ilmeisesti tämä Lasarus-vaihetta edeltävä vaihe tekee tiukkaa teilläkin?)
Janne hoidelkoon & huudelkoon omat omituisuutensa.
1 Comments:
Siis LASARUKSEILEMAAN, on ehkä hienoin uudissana, jonka olen viimeiseen viiteen vuoteen kuullut. Ja aion alkaa käyttää sitä.
Aamen, aamen, aa-aa-amen (uuden liturgian mukaan).
Lähetä kommentti
<< Home