The following takes place between 5 pm and 8 pm
Eilen oli tarkoitus käydä pitkästä aikaa ulkona syömässä ennen Kelpo Poikien kauan odotettua keikkaa. Vaan mitä teimme, kun lapset oli viety isovanhemmille hoitoon? Päätimmekin syödä kotona paahtoleipää ja tuijottaa jaksokaupalla 24:n neljännen tuotantokauden jaksoja. Kakkosnelosten toljottaminen on meille mitä mainiointa Sambia-nostalgiaa, sillä siellä jäimme muun tarjonna puutteessa pahasti nalkkiin kolmen ensimmäisen tuotantokauden jaksoihin (ostimme telkkarin ennen kuin älysimme, ettei sieltä tule mitään katsottavaa). Kolmas tuotantokausi taisi tulla katsottua dvd:iltä yhden viikonlopun aikana.
Minkäköhän takia 24:n terroristeja jahtaavat agentit joutuvat jatkuvasti tilanteisiin, joissa heidän on välttämätöntä kiduttaa epäiltyjä sähköshokeilla, neuloilla, aistiriistovehkeillä, polveen ampumalla, hakkaamalla ja niin edelleen? Melkein joka jaksossa agentit saavat käsiinsä ihmisiä, joilta puristettujen tietojen avulla voidaan estää muutaman tunnin tai minuutin päässä odottava terrori-isku. Tämähän on yksi niistä perusteista, joilla Bushin hallinto on puolustanut keskiaikaisia kuulustelumenetelmiään: kun on hoppu ja siviiliväestö on uhattuna, niin tietoja pitää voida hankkia tarvittaessa myös kiduttamalla. Siinä sivussa voidaan sitten hoitaa samoin metodein vähän kiireettömämpiäkin tapauksia Guantanamo Bayssa, Abu Ghraibissa ja ties missä.
24:ssa kiduttaminen on irvokkaalla tavalla poliittisesti korrektia: "välttämättömän" kidutuksen uhrit eivät ole yleensä arabeja, vaan valkoihoisia jenkkejä, välillä jopa omia agentteja aina johtoporrasta myöten. Ja kiduttaja on usein sarjan tähti Jack Bauer, mies jolla on arvot ja moraali kohdallaan.
Jos olisin vainoharhainen, niin epäilisin, että sarjaa tuottava ja Bushin hallintoa myötäilevä Fox pyrkii tekemään Guantanamo Bayt ja Abu Ghraibit hyväksyttäviksi keksimällä sarjaan väkisin epärealistisia tilanteita, joissa kiduttamisella voidaan pelastaa tuhansia tai jopa miljoonia ihmishenkiä.
EDIT: Katsoin pari jaksoa lisää. Tässä vaiheessa sarjaa henkilöt jakaantuvat kidutuksen kannattajiin ja vastustajiin seuraavasti (tämä ei paljasta pääjuonesta mitään oleellista, mutta jos katsot sarjaa maikkarilta ja haluat pitää myös sivujuonteet varmasti yllätyksenä, niin kannattaa jättää lukematta):
Kannattajat:
- Sankari Jack Bauer. Rehti mies, jolla on tunteet ja joka välittää myös kidutetuista. Mutta jos kidutuskielto estää Baueria pelastamasta amerikkalaisia siviilejä, hän on koska tahansa valmis rikkomaan sääntöjä, vaikka tämä tuhoaisi uran tai veisi hengen.
- Kaikki muutkin agentit ja päättäjät, jotka pystyvät ajattelemaan rationaalisesti. Se ainoa tunteella ajatteleva agenttikin puolustaa kiivaasti kidutusta sillä perusteella, että terroristit tappoivat hänen lähimaisensa.
- Terroristit, jotka kiduttavat tietoja hyviltä amerikkalaisilta. Agentit kiduttavat tietysti etupäässä pahiksia, joskin rapatessa roiskuu.
Vastustajat tai ainakin kriittisesti suhtautuvat:
- Munaton pelkuripäättäjä, joka vaarantaa miljoonien ihmisten hengen ajatellessaan vain omaa poliittista uraansa. Onneksi hänen tilalleen saadaan mies, joka on aiemmin kunnostautunut myös kiduttamisessa.
- Tunteella ajatteleva nainen, joka on itse paikalla kun hänen exäänsä kidutetaan. "Minulle ei ole annettu lahjaa sulkea [tunteiden piiriin kuuluvia] asioita pois mielestäni", hän sanoo. Tunteet siis estävät häntä ajattelemasta järjellä.
- "Amnesty Globalin" inha asianajaja. Tämä on koko sarjan kuvottavinta politikointia: kun terroristien pääpelsepuuppi joutuu pinteeseen liittolaisen jäätyä vangiksi, hän soittaa Amnestylle! Puolen tunnin kuluttua puhelusta Amnestyn asianajaja saapuu agenttien päämajaan estämään tietojen hankkimisen kiduttamalla. Dialogissa väännetään oikein rautalangasta, että Amnesty vaarantaa miljoonien ihmisten hengen.
Oikea Amnesty kertoi eilen, että Yhdysvallat kiduttaa edelleen vankejaan Guantanamo Bayssa. Mutta eihän kidutuksessa ole oikeasti kyse kidutuksesta, jos se on ihan oikeesti tosi tarpeellista? "Ei, vaan siitä, että annatte meidän tehdä työmme", vastaa Jack Bauer.
Yök yök yök.
Tänään oli oiva ulkoilukeli.
Minkäköhän takia 24:n terroristeja jahtaavat agentit joutuvat jatkuvasti tilanteisiin, joissa heidän on välttämätöntä kiduttaa epäiltyjä sähköshokeilla, neuloilla, aistiriistovehkeillä, polveen ampumalla, hakkaamalla ja niin edelleen? Melkein joka jaksossa agentit saavat käsiinsä ihmisiä, joilta puristettujen tietojen avulla voidaan estää muutaman tunnin tai minuutin päässä odottava terrori-isku. Tämähän on yksi niistä perusteista, joilla Bushin hallinto on puolustanut keskiaikaisia kuulustelumenetelmiään: kun on hoppu ja siviiliväestö on uhattuna, niin tietoja pitää voida hankkia tarvittaessa myös kiduttamalla. Siinä sivussa voidaan sitten hoitaa samoin metodein vähän kiireettömämpiäkin tapauksia Guantanamo Bayssa, Abu Ghraibissa ja ties missä.
24:ssa kiduttaminen on irvokkaalla tavalla poliittisesti korrektia: "välttämättömän" kidutuksen uhrit eivät ole yleensä arabeja, vaan valkoihoisia jenkkejä, välillä jopa omia agentteja aina johtoporrasta myöten. Ja kiduttaja on usein sarjan tähti Jack Bauer, mies jolla on arvot ja moraali kohdallaan.
Jos olisin vainoharhainen, niin epäilisin, että sarjaa tuottava ja Bushin hallintoa myötäilevä Fox pyrkii tekemään Guantanamo Bayt ja Abu Ghraibit hyväksyttäviksi keksimällä sarjaan väkisin epärealistisia tilanteita, joissa kiduttamisella voidaan pelastaa tuhansia tai jopa miljoonia ihmishenkiä.
EDIT: Katsoin pari jaksoa lisää. Tässä vaiheessa sarjaa henkilöt jakaantuvat kidutuksen kannattajiin ja vastustajiin seuraavasti (tämä ei paljasta pääjuonesta mitään oleellista, mutta jos katsot sarjaa maikkarilta ja haluat pitää myös sivujuonteet varmasti yllätyksenä, niin kannattaa jättää lukematta):
Kannattajat:
- Sankari Jack Bauer. Rehti mies, jolla on tunteet ja joka välittää myös kidutetuista. Mutta jos kidutuskielto estää Baueria pelastamasta amerikkalaisia siviilejä, hän on koska tahansa valmis rikkomaan sääntöjä, vaikka tämä tuhoaisi uran tai veisi hengen.
- Kaikki muutkin agentit ja päättäjät, jotka pystyvät ajattelemaan rationaalisesti. Se ainoa tunteella ajatteleva agenttikin puolustaa kiivaasti kidutusta sillä perusteella, että terroristit tappoivat hänen lähimaisensa.
- Terroristit, jotka kiduttavat tietoja hyviltä amerikkalaisilta. Agentit kiduttavat tietysti etupäässä pahiksia, joskin rapatessa roiskuu.
Vastustajat tai ainakin kriittisesti suhtautuvat:
- Munaton pelkuripäättäjä, joka vaarantaa miljoonien ihmisten hengen ajatellessaan vain omaa poliittista uraansa. Onneksi hänen tilalleen saadaan mies, joka on aiemmin kunnostautunut myös kiduttamisessa.
- Tunteella ajatteleva nainen, joka on itse paikalla kun hänen exäänsä kidutetaan. "Minulle ei ole annettu lahjaa sulkea [tunteiden piiriin kuuluvia] asioita pois mielestäni", hän sanoo. Tunteet siis estävät häntä ajattelemasta järjellä.
- "Amnesty Globalin" inha asianajaja. Tämä on koko sarjan kuvottavinta politikointia: kun terroristien pääpelsepuuppi joutuu pinteeseen liittolaisen jäätyä vangiksi, hän soittaa Amnestylle! Puolen tunnin kuluttua puhelusta Amnestyn asianajaja saapuu agenttien päämajaan estämään tietojen hankkimisen kiduttamalla. Dialogissa väännetään oikein rautalangasta, että Amnesty vaarantaa miljoonien ihmisten hengen.
Oikea Amnesty kertoi eilen, että Yhdysvallat kiduttaa edelleen vankejaan Guantanamo Bayssa. Mutta eihän kidutuksessa ole oikeasti kyse kidutuksesta, jos se on ihan oikeesti tosi tarpeellista? "Ei, vaan siitä, että annatte meidän tehdä työmme", vastaa Jack Bauer.
Yök yök yök.
Tänään oli oiva ulkoilukeli.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home