No limits whatsoever
Sain tässä päivänä eräänä pakotettua itseni alennusmyynteihin. Vaikka olemme saaneet hurjasti lapsille vaatteita ystäviltä ja tovereilta, tarvitsimme vielä kipeästi talvivaatteita: minulta uupui takki ja kengät ja esikoinenkin tarvitsi kunnollisen talvipuvun .
Itäkeskukseen siis. Sain ostettua itselleni nopeasti ja hyvässä järjestyksessä takin (valitsin kahdesta vaihtoehdosta halvemman mutta rumemman, ihan kivan kuitenkin) ja kengät (taas rahoistani (po. Jannen rahoista) tarkkana valitsin vesitiiviiden kenkien sijaan vesitiiviihköt).
Lastenvaatekaupassa sekosin. Ostin esikoiselle törkeän kalliin talviasun. Vaikka puku oli merkittävässä alennuksessa, se oli silti aivan liian kallis meidän "neljä henkilöä, mutta yhdet tulot" -perheelle. Muistan seisseeni kaupassa, hypistelleeni pukua ja ajatelleeni, että tämä on hyvä, Suomen talvessa tarvitsee tällaisen ja että esikoinen voi käyttää tätä tämän ja ensi talven ja kuopus kaksi seuraavaa.
Janne oli tovin hiljaa puhelimen toisessa päässä, kun selitin tohkeissani uusia hankintojani. Lopulta hän totesi kysyvästi, että voinee sitten unohtaa ulkomaanpestien etsimisen ja hakemisen, jos kerran haluan, että täällä neljä talvea vietetään. Oli minun vuoroni hiljentyä miettimään asiaa ennen kuin vastasin epävarmasti: "Niin kai sitten. Ilmeisesti."
Alitajuntako minut ajoi järjettömiin valintoihin? Eihän täällä edes ole kunnon talvea!
Itäkeskukseen siis. Sain ostettua itselleni nopeasti ja hyvässä järjestyksessä takin (valitsin kahdesta vaihtoehdosta halvemman mutta rumemman, ihan kivan kuitenkin) ja kengät (taas rahoistani (po. Jannen rahoista) tarkkana valitsin vesitiiviiden kenkien sijaan vesitiiviihköt).
Lastenvaatekaupassa sekosin. Ostin esikoiselle törkeän kalliin talviasun. Vaikka puku oli merkittävässä alennuksessa, se oli silti aivan liian kallis meidän "neljä henkilöä, mutta yhdet tulot" -perheelle. Muistan seisseeni kaupassa, hypistelleeni pukua ja ajatelleeni, että tämä on hyvä, Suomen talvessa tarvitsee tällaisen ja että esikoinen voi käyttää tätä tämän ja ensi talven ja kuopus kaksi seuraavaa.
Janne oli tovin hiljaa puhelimen toisessa päässä, kun selitin tohkeissani uusia hankintojani. Lopulta hän totesi kysyvästi, että voinee sitten unohtaa ulkomaanpestien etsimisen ja hakemisen, jos kerran haluan, että täällä neljä talvea vietetään. Oli minun vuoroni hiljentyä miettimään asiaa ennen kuin vastasin epävarmasti: "Niin kai sitten. Ilmeisesti."
Alitajuntako minut ajoi järjettömiin valintoihin? Eihän täällä edes ole kunnon talvea!
posted by sanna at 7:32 ip.
2 Comments:
Kyllä täällä on kunnon talviakin aina joskus. Olen asunut Helsingissä kahdeksan vuotta ja joukkoon mahtuu muutama oikein kunnon lumitalvi. Toki muutama, jolloin ei talvea oikein koskaan tullut.
Jep, kyllä minäkin muistan ainakin yhden pakkas- ja lumi-talven. Täytyy vain toivoa, että lunta ja pakkasta tulee niinä tulevina vuosina, kun tuo äärioloihin suunniteltu puku on käytössä.
Lähetä kommentti
<< Home