Surullisen riemullista riekkumista

On surullista sanoa hei hei ja näkemiin ja että nähdään joskus, kun tietää, ettei kuitenkaan tapaa - tai jos, niin pitkän ajan kuluttua. Olemassa olevia ystäviä tulee tietysti kova ikävä, mutta on myös surullista jättää taakseen ihmisiä, joihin on juuri tutustunut ja joista on pitänyt ensi hetkestä ja joihin tietäisi ystävystyvänsä, jos yhteistä aikaa olisi enemmän.

Silti kemut olivat kivat. Lapset pomppivat pomppulinnassa, pelasivat biljardia ja jalkapalloa ja aikuiset söivät, joivat, tanssivat ja riekkuivat muuten vaan. Jalkapohjiin ja niskaan sattuu yhä ylettömästä paljain varpain asvaltilla tanssimisesta ja holtittomasta hyppimisestä. Kurkku sentään ei ole karhea, vaikka huudettuakin tuli. Mutta yhtään en itkenyt. En, vaikka Tuula Amberla lauloi lähdön tunnelmasta ja Ultra Bra Helsinki-Vantaasta.