Tähtien tuijottelua nälkäkatastrofin partaalla

Viikonloppuna kävimme jättämässä hyvästit Kundalumwanshyan kylälle, jossa asuimme syksyllä kuukauden. Sieltä on kerrottavana vain huonoja uutisia: kuivuus on tuhonnut noin puolet maissisadosta ja tänä vuonna kyläläisiltä saattaa loppua ruoka jo elokuussa, kolmisen kuukautta aikaisemmin kuin yleensä. Onneksi isäntäperheemme kylvi maissit niin ajoissa, ettei sateiden taukoaminen tammikuussa ole tehnyt heidän pelloillaan yhtä pahaa tuhoa kuin monilla muilla. Vaan murhetta riittää heilläkin, Patwell-isä on taas sairas ja työkyvytön. Mies ei ole tälläkään kertaa suostunut menemään sairaalaan, satojen kilometrien reissu keskussairaalaan on kuulemma liian kallis. Jätin äiti-Gracelle rahaa matkakuluihin ja klinikkamaksuihin, toivottavasti hän saa taivuteltua ukkonsa kävelemään 20 kilsan päähän klinikalle, jolta saa lähetteen sairaalaan (mitään muuta siltä klinikalta ei sitten saakaan, ellei satu olemaan sairautta joka menee ohi penisilliinillä tai särkylääkkeillä).

T täytti kylässä seitsemän vuotta, mutta päätimme järjestää juhlat myöhemmin. Pojat sopeutuivat kyläelämään oitis; tutut kaverit ja leikit pitivät pennut niin kiireisinä, ettei heitä juuri näkynyt kuin aterioilla ja nukkuessa. Sannakin taisi viihtyä ihan hyvin siitä huolimatta, että taivuttelin meidät asumaan vierasmajassa. Mukaan ottamamme teltta olisi nimittäin varmistanut rotattomat, lepakottomat, hämähäkittömät ja kirputtomat yöunet, mutta ei vierasmajassakaan ollut öntiäisiä kuin nimeksi.

Kylän kehityskomitean puheenjohtaja Martin järjesti virallisen hyvästijättötilaisuuden puheineen päivineen. Kylän pienviljelijäklubit, päällikön neuvonantajat, kylän päämies ja muut silmäätekevät kiittelivät kilvan siemenpusseista, joita jakelin viljelijäklubeille viime käynnillä. Suorastaan hävetti kuunnella ihmisten ylistystä muutaman euron arvoisista pussukoista, ja inhoan muutenkin puheiden pitämistä ja kuuntelemista. Onneksi kylän baarissa (ruohokatos, jossa ihmiset myyvät tekemiään juomia) oli myynnissä samaan aikaan olutta (maissikiljua), joten Martin yritti vetää tilaisuuden läpi mahdollisimman nopeasti. Vaan olutpa ehti loppua siitä huolimatta ennen tilaisuuden päättymistä, joten tällä kertaa Martin joutui olemaan poikkeuksellisesti kuivin suin.

Paluufiilistelyn ehdottomia kohokohtia olivat illat. Taivas oli pilvetön, joten pääsin ihailemaan viimeistä kertaa Afrikan tähtitaivasta paikassa, jossa ei ole sähkövaloa sadan kilometrin säteellä. Etelän risti ja linnunrata olivat yhtä vaikuttavia kuin ennenkin, ja pohjoisessa taivaanrannassa väärin päin möllöttävä Otava muistutti siitä, että kohta ollaan taas Suomessa.


Paluumatka alkamassa: viimeinen palvelukseni kyläläisille oli kyyti valtatien varrelle 70 kilometrin päähän.