Elohiiriä, unettomuutta, päänsärkyä

Maanantaina aloitin pakkaamisen. Janne on kärttyinen, kun koti ei enää näytä kodilta. Mutta en osaa olla tekemättäkään, kun tiedän että kohta tulee joka tapauksessa jumalaton kiirus. Nyt on yksi tynnyri ja yksi pahvilaatikko täynnä ja kaksi tynnyriä puolillaan. Kohta aloitan vaatteiden pinoamisen matkalaukkuja varten ja illalla poltan poltettavat paperit.

Ja joka päivä on tullut nyyhkittyä. Toissa päivänä oikeinkin vuolaasti, kun pojat leikkivät naapurin lasten kassa takapihalla orkesteria, ja kaikki kahdeksan kakaraa puhalsivat muoviputkiin Sambian kansallislaulua: Africa is our own motherland, fashion'd with and blessed by God's good hand, let us all her people join as one, brothers under the sun... Pateettista, myönnän, mutta silti posket kastuivat ja näkö hämärtyi.

Rasittavan ja kiusallisen nyyhkytyksen lisäksi stressistä kertonee se, että herään joka aamu viideltä, vasemmassa silmäkulmassa nykii tauotta ja ibuprofeiinia on nieltävä vähintään kahdesti päivässä. Lauantaina meillä on läksiäiset. Silloin nykii varmaan jo koko pää.