Naljailua, pakkaamista, pämppäämistä

Tässäpä vinkki kaikille, jotka haluavat päästä eroon perheriidoista: hankkikaa työpaikka kehitysmaasta.

Ainakin meillä riitely taukosi yli kahdeksi vuodeksi miltei kokonaan, kun muutimme Sambiaan. Suomessa kärhämät saivat nimittäin alkunsa melkein aina kotitöistä, ja kun kotityöt loppuivat, loppui myös riitely. Viime aikoina keskinäinen kiukuttelu on tainnut tosin lisääntyä pakkauskiireiden takia - tai ainakin tavallinen, mitätön pikku riitely masentaa helpommin kuin normaalisti.

Saapa nähdä, palautuuko riitelyfrekvenssi Suomessa takaisin normaalille, arkiselle tasollensa - kansalaisjärjestöliksoilla kun ei taideta palkata sisäkköä ja puutarhuria siivoamaan, tiskaamaan, laittamaan ruokaa, paikkaamaan fillarinkumit, vaihtamaan lamput, pyykkäämään, silittämään, käymään kaupassa jne. Vaan mitäpä Suomessa puutarhurilla tekee, kun ei ole puutarhaakaan, ja sisätöiden tekemistäkin voi helpottaa: tämän perheen paluurahat käytetään tiskikoneeseen, maksoi mitä maksoi.


Arki Sambiassa oli helppoa (tämä kuva on otettu tosin Zimbabwessa).

Kuten Sanna jo mainitsi, pakkaaminen on alkanut ja tavoitteena on saada rahti lähtemään keskiviikkona kohti Suomea. Stereoiden ja cd-levyjen pakkaamista olen sentään onnistunut luojan kiitos lykkäämään, mutta muuten tavarat eivät ole enää omilla paikoillaan.

Meillä on näemmä hieman erilaiset lähestymistavat muuttoruljanssiin. Sanna stressaa, jos kaikki ei ole paketissa hyvissä ajoin ennen lähtöä, kun taas minä ahdistun muuton synnyttämästä raja- tai välitilasta, jota me antropologit voisimme kutsua myös liminaalitilaksi: pakkaamisen alettua Sambian-koti on mennyttä ja Suomen-kotia ei vielä ole, joten tällä hetkellä emme asu tavallaan missään. Siksi olisin halunnut lykätä pakkaamisen aloittamisen niin viime tinkaan kuin mahdollista.

Jos paluumuuttoamme tulkitsee antropologisen siirtymäriittiteorian valossa, niin huomisissa läksiäisissä tämä liminaalitila pääsee lopullisesti valloilleen, oli pakkaamistilanne mikä tahansa. Liminaalitilaan siirrytään nimittäin tyypillisesti irtautumisriitissä, johon aikaisempi elämänvaihe loppuu ja normaali arkinen elämä muuttuu kaottiiseksi karnevaaliksi. Silloin elämänmuutoksen edessä oleva ihminen vapautuu vähäksi aikaa yhteisön normaaleista käyttäytymissäännöistä, vähän niin kuin vaikkapa abien penkkareissa. Antropologien mukaan irtautumisriitin aikana vallitsee "pyhä kaaos".

Vaan unohdetaanpa tämä humanistinen paskanjauhanta ja sanotaan sama suomeksi: huomenna Sambiassa viettämämme arki loppuu, tänne jääville ystäville jätetään hyvästit ja sen kunniaksi täytyy luonnollisesti vetää varsin perusteelliset lärvit.