Puutarhapalstamme kuvaa hyvin tämän blogin tilaa. Luovumme molemmista.
Perustimme tämän blogin viitisen vuotta sitten työstääksemme alkamaisillaan olevaa paluuta Sambiasta Suomeen. Odotimme paluusta hankalaa, ja sitä se olikin.
Palattu ja sopeuduttu on - niin hyvin kuin mahdollista - jo aikoja sitten, mutta pidimme palstaa hengissä siltä varalta, että päättäisimme palata takaisin Afrikkaan. Silloin paluuseen olisi syntynyt uusi näkökulma. Nyt olemme vihdoinkin saaneet pohdintamme päätökseen ja päättäneet jäädä Suomeen. Siksi tämä blogikin on nyt tullut tiensä päähän.
Jos internet ja blogosfääri ovat kymmenen vuoden päästä yhä olemassa, voi olla että tämä blogi herää henkiin ja alamme kirjoittaa paluusta Afrikkaan.
Muistan hyvin, kuinka toisella kymmenennellä ollessani luin jotakin Anni Polvan aikuisten kirjaa (en muista mitä), ja siinä oli e-pillereihin ja e-vitamiinipillereihin liittyvä vitsi, jota en lainkaan ymmärtänyt. Niinpä kysyin äidiltä, mitä e-pillerit ovat. Vastaus oli sen suuntainen, että e-pillerit estävät lasten saamisen. Tyydyin vastaukseen, mutta en silti ymmärtänyt vitsiä.
Myöhemmin sain äidiltä lahjan, joka paljastui Pieneksi sivistyssanastoksi. E-pillerikysymykseen sieltäkään ei olisi löytynyt vastausta, mutta moniin muihin kysymyksiin löytyi. Yliopiston pääsykokeisiin lukiessa kirja oli erittäinkin kovassa käytössä.
Tänään ojensin samaisen kirjan pojalleni ja sanoin, että katso täältä. Kysymys oli niinkin yksinkertainen, kuin että mikä on anarkisti – mutta tilanteessa, jossa kysymys toisensa perään keskeytti kahvista ja jännittävästä kirjasta (Miehet jotka vihaavat naisia) nauttimisen, Pieni sivistyssanasto tuntui täydelliseltä ratkaisulta. Ja löytyi vielä hyllystäkin.
Tänään kävelin kuopuksen kanssa kotiin, kun vastaamme asteli ehkä hieman juopunut nuorehko mies, joka tervehti meitä melko imelällä äänellä ”Mooooii”. Minä vastasin asiallisen ja tylyhkön hein, enkä hiljentänyt vauhtia.
Ohi päästyämme kuopus tiedusteli kuka mies oli, mihin vastasin etten tiennyt. Kuopus huokasi: ”Onks sun pakko käyttää noita pinkkejä sukkiksia?”
***
Pinkit sukkikset ovat olleet keskusteluissa aikaisemminkin. Erehdyin nimittäin kerran menemään ne jalassa koululle ja esikoisparka oli kuolla häpeästä. Kun tiedustelin tarkempaa syytä, hän vastasi minulle tuohtuneena:”Äiti, vanhat naiset eivät käytä tuon värisiä sukkahousuja!”
Perjantaina puoliso valmisti pennuille (omille ja viikonlopun kylässä olleelle) ja minulle Euroshopperin kinkkutortelliineja kermajuustokastikkeessa. Mitään niin pahaa en ole kai syönyt ikinä. Kastikkeen tiedän hyväksi, joten syytän pahuudesta Euroshopperia.
Iltapalaksi oli lihapiirakkaa ja nakkeja.
Lauantai alkoi lauantaikarkeilla. Lounaaksi Hese-ateria synttärisankarille Flamingossa ja kahdelle muulle ja minulle Tennispalatsissa. Iltapalaksi grillimakkaraa kaikille.
Sunnuntain aamupala oli kohtuullinen: paistettuja kananmunia ja leipää, kahvia ja kaakaota. Lounaaksi ranskalaisia ja lihapullia, iltapäivällä sukulaissynttäriherkut: kakkua, pullaa, keksiä, karkkia, naksuja. Välissä kuopus kävi vielä ystävänsä synttäreillä ja söi sielläkin synttäriherkkuja. Iltapalaa kukaan ei jaksanut.
Päivä päättyi suurenluokan väsy-sokeri-parkuun: ”Mua ei väsytä ollenkaan, enkä mä HALUUU-U mennä nukkumaan”.
Perjantaina esikoinen potkaisi varpaansa pahasti penkin kulmaan ja nilkutti viikonlopun. Sunnuntaina kuopus laski pulkkamäen hyppyristä ja laskeutui keskisormelleen. Samaisessa pulkkamäessä esikoinen laski risukkoon ja sai naamansa naarmuille. Maanantaina menimme terveysasemalle ja vastaus oli selvä: murtumaepäily molemmilla. Sitten lääkäriin ja lopulta röntgeniin. Selvisi, että kuopukselta oli keskisormen keskinivel paikoiltaan ja rystysissä pieni murtuma, mutta esikoisen jalka oli vain tärähtänyt.
Onneksi ei ole kolmatta kakaraa, sen vammoja en uskalla edes ajatella.
Matka oli mukava, vaikkakin väsyttävä. Käveltiin paljon ja juotiin paljon kahvia. Poikaset eivät tosin juoneet, mutta jaksoivat silti mahtavasti vauhdissa mukana. Keskimäärin noin kuusi ensimmäistä tuntia kävelyä sujui marinoitta, mutta iltapäivisin saattoi lievää kitinää olla ilmassa. Suunnitelmana siis oli, että taidemuseot skipataan ja mikäli mahdollista, käydään katsomassa niitä taloja, joissa Jannen mummi on ollut piikomassa vuosina 1916-1920.
Tässä suosikkimme ja inhokkimme
Kuopuksen suosikit: 1. NHL-matsi New Jersey Devils vs. San Jose Sharks 2. Central Park Zoon pingut
3. M&M-kauppa 4. NBA-peli New York Knicks vs. San Antonio Spurs
5. Vapaudenpatsas
Kuopuksen inhokkikohde oli Knitty City (lankakauppa)
Esikoisen suosikkikohteet 1. NHL-matsi 2. Museun of Natural History
3. NBA-peli 4. Interpid-museo
5. Central Park Zoo
Esikoisen inhokkikohde oli M&M-kauppa, joka kyllä olikin melko järkyttävä.
Omia suosikkejani olivat Keskuspuisto, Public Library, Interpid, Sea Port, Knitty City (lankakauppa) ja The Point (lankakahvila). Kaikken ihaninta oli vaellella ympäriinsä, kun aurinko paistoi ja taivas oli kirkkaan sininen. Etukäteen olin käärmeissäni Jannen ja poikien hankkimista urheilulipuista, (etenkin lätkämatsiin hankittu family four -pack lippiksineen ja hodareineen kuulosti karmealta), mutta loppujen lopuksi niissä oli oikein viihdyttävää. Kauhein paikka, jossa kävimme oli Skyride, jossa lenneltiin pilvenpiirtäjien väleissä.
Hauskoja olivat myös keskutelut lasten kanssa, joita käytiin mm. seuraavista aiheista: miksi talous romahtaa (Wallstreet), millaiset armeijat eri kansoilla on, keillä on ydinpommi (Interpid), miten lentokonekaappaajat kaappaavat koneen ja miksi, miten paljon ihmisiä kuoli 9/11 ja miten paljon pelastui (Ground Zero), Vietnamin sodan syyt ja seuraukset (Interpid), kuinka kauan kestää pilvenpiirtäjän rakentaminen (Empire State Building), mikä on sukeltajantauti (Brooklyn Bridge), miksi kaikista maista ei pääse Amerikkaan yhtä helposti kuin me pääsimme ja mitä on laiton maahanmuutto (JFK ja Ellis Island).
Eniten ja perusteellisimmin tutustuimme erilaisiin metallinpaljastimiin ja läpivalaisulaitteisiin.
Puutarhapalstamme kuvaa hyvin tämän blogin tilaa. Luovumme molemmista.
