Synttäriaamu

Kahvia, keitettyä kananmunaa, pullaa ja Ylen aikaisen Sävelterveiset.

Voiko vanheneva ihminen muuta toivoa?

Syy ja seuraus?

Tänään kävelin kuopuksen kanssa kotiin, kun vastaamme asteli ehkä hieman juopunut nuorehko mies, joka tervehti meitä melko imelällä äänellä ”Mooooii”. Minä vastasin asiallisen ja tylyhkön hein, enkä hiljentänyt vauhtia.

Ohi päästyämme kuopus tiedusteli kuka mies oli, mihin vastasin etten tiennyt. Kuopus huokasi: ”Onks sun pakko käyttää noita pinkkejä sukkiksia?”

***

Pinkit sukkikset ovat olleet keskusteluissa aikaisemminkin. Erehdyin nimittäin kerran menemään ne jalassa koululle ja esikoisparka oli kuolla häpeästä. Kun tiedustelin tarkempaa syytä, hän vastasi minulle tuohtuneena:”Äiti, vanhat naiset eivät käytä tuon värisiä sukkahousuja!”

Näin ruokitaan kasvavia lapsia

Perjantaina puoliso valmisti pennuille (omille ja viikonlopun kylässä olleelle) ja minulle Euroshopperin kinkkutortelliineja kermajuustokastikkeessa. Mitään niin pahaa en ole kai syönyt ikinä. Kastikkeen tiedän hyväksi, joten syytän pahuudesta Euroshopperia.

Iltapalaksi oli lihapiirakkaa ja nakkeja.

Lauantai alkoi lauantaikarkeilla. Lounaaksi Hese-ateria synttärisankarille Flamingossa ja kahdelle muulle ja minulle Tennispalatsissa. Iltapalaksi grillimakkaraa kaikille.

Sunnuntain aamupala oli kohtuullinen: paistettuja kananmunia ja leipää, kahvia ja kaakaota. Lounaaksi ranskalaisia ja lihapullia, iltapäivällä sukulaissynttäriherkut: kakkua, pullaa, keksiä, karkkia, naksuja. Välissä kuopus kävi vielä ystävänsä synttäreillä ja söi sielläkin synttäriherkkuja. Iltapalaa kukaan ei jaksanut.

Päivä päättyi suurenluokan väsy-sokeri-parkuun: ”Mua ei väsytä ollenkaan, enkä mä HALUUU-U mennä nukkumaan”.

Huomenna kaurapuuroa ja kasvissosekeittoa.