Valmiinanne, paikoillanne....

...nyt alkaa joulu! Ainakin meillä. Eilen ripustimme joulukoristeet (kaksi tonttukoristetta) ja jouluvalot (yksi valotähti ja upouusi valosarja). Tänään kuuntelin telkkarista adventtipalveluksen ja Hoosiannan ja leivoin poikien kanssa joulupipareita.

Meiltä on tavallaan jäänyt kolme joulua väliin, tai ainakaan niitä ei ole vietetty perinteisen kotimaisesti. Ensimmäisenä jouluna Sambiassa, kun olimme olleet maassa vajaan kuukauden, kypsyi puutarhassamme banaaniterttu. Banaaneja oli valtavasti, ja jouluna söimmekin banaania banaanilla -ruokia: banaanilettuja, banaani-lihapataa, paistettuja banaanin viipaleita (padan kanssa nautittaviksi) ja jälkiruoaksi banaanimunkkeja, banaanikakkua ja uunibanaaneja jäätelön kera. Sinä jouluna meillä oli orpo olo, sillä ne muutamat ihmiset, joihin olimme tutustuneet, olivat kaikki matkoilla.

Toisena jouluna yritimme järjestää jotakin jouluntapaista. Meillä oli aattona ystäviä kylässä ja söimme jouluisen kaltaisia ruokia: possukäärylettä, bataatti- ja kasvislaatikkoa, jäätelöä ja pipareita. Joulupäivänä lähdimme matkalle Botswanaan Kalaharin suola-aavikolle.

Lisää Makgadikgadin suola-aavikkoa flickrissä.

Kolmentena jouluna tilasimme lähi-intialaisesta noutoruokaa ja saimme kaikki vatsataudin. Silloin meillä oli kylässä ystävä, joka oli heti pyhien jälkeen muuttamassa pois Sambiasta. Joulupäivänä lähdimme pikavisiitille lähimpään luonnonpuistoon.

Jonkinlainen avuton yritys tuttuun joulunviettoon meillä oli kaikesta huolimatta joka joulu. Kävimme laulamassa suomalaisia joululauluja (tilaisuuden kohokohta oli värisevällä äänellä laulettu Sylvian joululaulu ja kyyneliä vaivihkaa räpyttelevät laulajat), hankimme kuusen (tai oikeastaan sypressin) ja menimme joulusaunaan. Merkittävin jouluntuoja taisi kuitenkin olla naapurimme erinomaisella reseptillä keitetty glögi.

Nyt - kun maassa on lunta ja kaikkea - tuntuu siltä, että tähän jouluun minä sekoan. Ensi viikonloppuna leivomme joulutorttuja.