lauantaina, joulukuuta 03, 2005

Kautta likaisten varpaitteni!

Kolme kertaa ikuisuudessa pohditaan perheen musiikkimakuja. Asia on ajankohtainen meilläkin, sillä kuopus on ollut muutaman päivän kuumeessa, ja pitkiä päiviä on tapettu lastenlevyjä kuuntelemalla. Levyt ovat olleet pitkään hautautuneena laatikkoon - viimeksi niitä on kuunneltu Sambiassa pitkillä automatkoilla, (jos sattui niin hyvä tuuri, että autossa oli cd-soitin). Erityiseti Malawin-matkoilla levyt soivat, sillä 12 tunnin ajon aikana ehtii kuunnella monta lastenlevyä. Siitä perussäännöstä huolimatta, että jokaisen kahden aikuistenlevyn jälkeen kuunnellaan yksi lastenlevy.

Pitkien automatkojen jäätyä historiaan sääntökään ei enää ole voimassa. Niinpä kuopus on luukuttanut omia levyjään useita peräkkäin, ja minulla on ollut aikaa pohtia omia mieltymyksiäni. Suurin suosikkini on M. A. Nummisen Suosituimmat lastenlaulut, niissä on hauskat sanat ja asialliset aiheet. Myös tohtori Orff ja herra Dalcroze on huippu. Meillä on kaksi heidän levyään: Hymykuoppaisella tiellä ja Umpikuja 5. Kunnianhimoisesti tehtyä musiikkia lasten asioista, isoista ja pienistä. Röllistäkin pidän, vaikka tuplalevyllä 40 kaikkien aikojen Rölli-laulua onkin muutama aivan käsittämätön kipale (mm. Kiukuttelulaulu). Ansa ja Oiva Veturiorkestereineen on ok, samoin Karvakuonojen Luusoppa. Fröbelin palikat tökkii jo jonkin verran, 40 iloista joululaulua vähän enemmän (muutaman viikon kuluttua varmaan vielä enemmän). Jos ikuisuuksissa toivotaan Smurffilevyn särkyvän, niin meiltä saattaa kadota Hits by the kids -niminen kammotus. Arja Korisevan taannoinen hitti Enkelin silmin saa minut kiipeilemään seinille.

Toisaalta muistan kyllä, miten itsekin lapsena pidin kovasti Tarja Ylitalon Mua kuule äidistä.