Kysymyksiä

Miltä nyt tuntuu? Onko Suomessa kylmä, vaivaako kulttuurishokki, kaipaanko Sambiaa?

Saan vastata näihin kysymyksiin joka päivä useita kertoja, ja näin kuuluu standardivastaus: juu on kylmä mutta hyvältä on tuntunut, jälleennäkemiset ovat olleet iloisia, Sambiaa en ole ehtinyt edes ajatella. Useimmiten lopetan myönteisen arvion pieneen varaukseen siitä, että tavallinen arki ei ole oikeastaan vielä alkanut, joten en osaa sanoa, minkälaiseksi elämä muuttuu ajan kanssa.

Yksi normaaliarjen este on se, etten ehtinyt ottaa töistä päivääkään lomaa muuttoa varten, joten kodin ja perheen paluuasioiden hoitamiseen on jäänyt paljon vähemmän aikaa kuin olisi suotavaa. Ja kun aikaa ei ole tarpeeksi, olen laittanut vapaa-ajalla paikkoja kuntoon niin duracell-pupuna, että jatkuva puuhaamiseni taitaa hermostuttaa Sannaa enemmän kuin se, että koti on keskeneräinen.

Niinpä ajoimme viikonlopuksi mökille, jossa vietin lapsuuteni kesiä ja jota omatkin lapset kaipasivat Sambiassa ollessaan, joko omien hatarien muistikuvien tai valokuvien ja kertomusten perusteella. Vihdoinkin pari päivää silkkaa löhöilyä, sekä tietysti saunomista planeetan parhaassa jatkuvälämmitteisessä saunassa.

Vaan mitä siitä seurasi? Kun oli pakko pysähtyä hetkeksi, sain puettua itselleni sanoiksi sen, että oikeastaan olen koko ajan pelännyt masentuvani. Tai ehkäpä taistelen jo masennusta vastaan peläten, että kyseessä on alkavan kulttuurishokin ensioire?

En tiedä, mutta ainakin olen järjettömän väsynyt. Jospa kyse onkin vain siitä, että olen venyttänyt itseäni liian kireälle elämäntilanteessa, jossa pitäisi pystyä antamaan enemmän aikaa itselleen ja läheisilleen? Kaipa saan vastauksen viimeistään kuukauden päästä, kun pääsen vihdoin kesälomalle.


Mitä opimme tänä viikonloppuna: suomalainen metsä on jännittävä ja eksoottinen paikka.