Entinen madam (nyk. työtön) kaipaa palveluja

A ihmetteli takapenkillä, minne autosta noussut siskoni oikein menee, kun pysähdyimme huoltoasemalla matkalla mummolaan. Vastasin, että tankkaamaan. A mietti vastausta hetken ja kysyi sitten: ”Mutta missä ne tankkamiehet ovat?”

Huokasin, sillä ajatukseni kulkivat A:n kanssa samoilla linjoilla: missä ovat tankin täyttäjät? Tai ostosten pakkaajat, ostoskärryjen työntäjät ja parkkipaikkojen opastajat? Suomesta puuttuvat kokonaan kaikki ne elämää helpottavat palveluammatit, joihin madam ehti rouvasaikanaan kovasti tottua. Ei silti, että nekään olisivat minut kaikista kiusallisista tilanteista pelastaneet. Vilkkaasti viuhtovista parkkipaikkamiehistä huolimatta onnistuin tömäyttämään autoni muutamaankin kertaan joko naapuriautoon tai aidan tolppaan. Mutta miten paljon helpommin sellainen onnettomuus tapahtuukaan täällä?

Vaikka ei kai siitä ihan kamalan kauaa ole, kun Suomessakin vielä palveltiin, ainakin bensa-asemilla jollei parkkipaikoilla. Muistan, hämärästi tosin, kun äitini oli ensimmäistä kertaa tankattava ihan itse, ja miten me kaikki kolme kakaraa jännitimme toimitusta takapenkillä. Ja niinhän se elämä menee, että voin vallan mainiosti kuvitella pojat takapenkille jännittämään sitä ihmettä, että minä tankkaan. Ihan ite.