Teknologiafriikin taivas

Välillä tuntuu siltä, että olisimme palanneet nykyhetken sijasta tulevaisuuteen, sillä kulutuselektroniikka ja muut vempaimet ovat kehittyneet Afrikan-komennuksemme aikana aimo harppauksin. Tässä mielessä Suomeen-paluu on ollut kaltaiselleni teknologiafriikille äärimmäisen antoisa kokemus: kodinkonekaupat ovat väärällään uusia hienoja värkkejä joista en ole edes tiennyt, ja paluurahojen takia vempeleisiin on kerrankin varaa.

Kovalevyllinen kahden virittimen digiboksi on suorastaan päräyttävän hieno kapistus - enää ei tarvitse kaivaa videokasetteja jos haluaa ohjelmia talteen, sen kuin vaan nappia painaa (tallentamisen arvoisten tv-ohjelmien löytäminen on tosin hankalaa lisääntyneestä kanavatarjonnasta huolimatta, sillä joka toinen ohjelma näkyy olevan nykyään kammottavaa tosi-tv:tä). Myös 512 megan muistitikku - tai miksi niitä uusia usb-porttiin työnnettäviä vehkeitä nyt kutsutaankaan - on hämmästyttävän kätevä kapistus.

Digijärkkärikameraan rahat eivät taida riittää, ja se on varsin harmillista. Kuten edellisessä jutussani olevasta kuvasta huomaa, tuoreella kamerakännykälläni ei saa laadukkaita kuvia edes nettikäyttöön. Aiemmat kuvat otin työsuhdekameralla, joka jäi ikävä kyllä Sambiaan.

Ylivoimaisesti tärkeintä on kuitenkin se, että perheemme on saanut vihdoinkin ihmiskunnan jäsenkortin eli asiallisesti toimivan laajakaistayhteyden (langattomasti lähettävällä adsl-modeemilla tietty), jonka saamisajankohdan voi helposti päätellä blogin päivitystiheyden kasvusta.