Kiihko(ttomasti) islamista

Riitely on siitä kummallista puuhaa, ettei riidan osapuolilla yleensä ole pienintäkään yhteisymmärrystä siitä, mistä he riitelevät. Yksimielisyys tarvitaan vain siitä että riita on käynnissä, mutta muuten osapuolet voivat keskittyä rauhassa puhumaan toistensa ohi. Tämä pätee niin aviopareihin kuin presidentinvaaliehdokkaisiin, ja aivan erityisen täydellistä ohipuhuminen on kulttuurienvälisessä kommunikaatiossa.

Profeetta Muhammedin kuvia julkaisseet eurooppalaislehdet ovat sanoneet puolustavansa sananvapautta fanatismia vastaan, mutta lehdet eivät voi käskeä konfliktin muita osapuolia riitelemään samasta asiasta. Kukaan ei hallitse tilannetta edes Euroopassa, jossa fanatismia vastustavat lehdet ovat saaneet rinnalleen - ironisesti - fanaatikot. Äärioikeisto ja skinit eivät tosin puhu sananvapaudesta, kunhan yrittävät levittää kriisin varjolla omaa ulkomaalaisvastaisuuttaan.

Vielä vähemmän Euroopasta käsin voidaan enää tässä vaiheessa vaikuttaa siihen, miten kriisiä tulkitaan islamilaisissa maissa. Omien sisäisten ristiriitojensa kanssa taistelevat Lähi-Idän hallitukset saattavat yrittää ohjailla tilannetta hyötyäkseen siitä, että kansalaisten viha purkautuu taas vaihteeksi länteen eikä niihin itseensä. Tiedä sitten, että voiko tilanne tarpeeksi pahentuessaan räjähtää myös niiden käsiin.

Toivottavasti näin ei käy, vaan kriisi Muhammedin kuvien julkaisusta alkaa laantua. Ehkäpä episodi jää siitä huolimatta historiankirjoihin jonkinlaisena käännekohtana. Kampanjat, konfliktit ja ideat ovat levinneet ennenkin paikasta toiseen ja saaneet uusia tulkintoja, mutta netin ja tekstiviestien aikana tieto leviää kaikkialle maailmaan niin nopeasti, ettei mikään keskustelu ole enää paikallista, vaikka sitä käytäisiin tanskaksi tai suomeksi. Se olisi hyvä myös bloggaajien pitää mielessä.