Huonotapaisia naisia?

Onneksi sambialaisissa kylissä ei ole suomalaisia tapakouluttajia.

Viime viikolla imetystukiäidit ovat kansoittaneet Paluutamme, ilmeisesti taannoisen imetysmerkintäni takia. Eräs äiti toivoi minun kirjoittavan julki-imetyksestä Sambiassa. Suomessa julki-imetys on noussut keskustelun aiheeksi Uutislehti 100:n artikkelin myötä. Siinä haastateltiin paitsi (julki-)imettäviä äitejä myös tapakouluttaja Helena Valosta, joka rinnasti imettämisen seksiin ja päätyi siitä näkemykseen, ettei niistä kumpikaan sovi julkisiin tiloihin.

Mutta Sambiaan... periaatteessa kaikki sambialaiset naiset imettävät. Vauvat sidotaan selkään jo varsin vastasyntyneinä ja sieltä ne sitten heilautetaan tissille aina tarvittaessa. Vauvat kulkevat äitiensä selissä kaiket päivät, sillä sambialaisilla kansan naisilla ei ole mahdollisuutta jäädä vauvan kanssa kotiin. Vauvoja siis imetetään kaikkialla: pelloilla, kadunkulmissa, busseissa, ruokaa laittaessa jne. Perinteisesti vauvaa on kannettu ja imetetty siihen asti kunnes seuraava on syntynyt. Julki-imettäminen ei Sambiassa ole mikään kysymys, sillä alastomuuskäsitys on siellä erilainen kuin meillä länsimaissa. Kärjistetysti voi sanoa, että on aivan sama millä - jos millään - nainen verhoaa vartalonsa vyötäröstä ylöspäin, kunhan navasta nilkkoihin asti kaikki on piilossa. Imetyksessä vihaltavat tissit eivät siis aiheuta pahennusta, ja usein paidat ovat reilusti auki yli koko rintakehän.

Näin on kuitenkin vain köyhien ja kouluttamattomien joukossa, joita suurin osa naisista on. Koulutuksen ja vaurastumisen myötä länsimaistuneet toimistonaiset eivät tissejään vilauttele, ja palkkatyössä olevien (16 prosenttia väestöstä) äitiyslomakin on vain kolme kuukautta.