Globaalit köyhyysbileet

Telkkarissa puhutaan parhaillaan Afrikasta ja tehdään köyhyydestä historiaa. Sehän sopii meikäläiselle - olenhan saanut palkkaa saman utopian tavoittelemisesta jo melkein viisi vuotta. Vaan tälläpä kertaa rikkaiden maiden päättäjiä eivät painosta itseni kaltaiseni pikkutekijät, vaan kuuluisat rokkistarat ja toivottavasti myös heidän Live 8 -konsertteihin ja television ääreen houkuttelemansa ihmismassat.

Hurjimpien arvioiden mukaan peräti 5,5 miljardia ihmistä tavoittaa konsertin - siis noin 85 prosenttia tämän planeetan väestöstä. Epäilemättä katsojia on ihan oikeastikin paljon, mutta jotain rajaa näissä katsoja-arvioissakin saisi olla. Miten ihmeessä maapallon köyhä enemmistö pystyy seuraamaan lähetystä? Puolet ihmiskunnasta ei ole soittanut eläessään yhtään puhelua - mistä kaikki köyhät ovat saaneet yhtäkkiä telkkarin, radion tai jonkun multimediavempaimen?

Kaikilla on G8-maissa ja Etelä-Afrikassa pidettävissä konserteissa kivaa, vaikka välillä yleisöä muistutetaankin köyhien kurjuudesta revittämällä ruutuun karmeita ja epätodellisia kuvia pömppömahaisista lapsista ja muista äärimmäisen kärsimyksen ikoneista. Vähän toivoin, ettei tätä 80-luvun Live Aidin kuvottavuutta enää olisi toistettu, mutta kaipa se on niin, ettei se oikea köyhyys ole tarpeeksi mediaseksikästä.



Pallovatsoja ja vastaavaa näkee vain äärimmäisissä poikkeustilanteissa - itse en nähnyt Sambiassa asuessani ensimmäistäkään, vaikka maan lapsista yli puolet on alimittaisia riittämättömän ravinnon takia. Oikeastaan tavalliset sambialaiset näyttävät mattimeikäläisen silmissä terveemmiltä kuin ylipainoiset suomalaiset - kunnes kuolevat keskimäärin 37-vuotiaina aidsiin, malariaan ja monenmoisiin hoidettavissa oleviin sairauksiin.

Live 8:ssa esiintyvät artistit kehuvat tilaisuuden isää Bob Geldofia, joka ylistää lavalle kutsumaansa Bill Gatesia, joka ylistää Tony Blairia. Mukana menossa on myös Hollywoodin tähtikaartia, Nelson Mandela, Kofi Annan ja sponsorien joukossa Nokia. Hitto, jos tällä porukalla päätetään poistaa köyhyys Afrikasta, niin pakkohan homman on lähteä käyntiin. Mutta mahtavatko ne todelliset päättäjät - blairit, billgatesit ja nokiat - löytää köyhyyden poistamiseen oikeat reseptit? Ettei vain päätettäisi hoitaa köyhyysongelma liberalisoimalla maailmankauppaa entisestään, siitä kun on hyötyä ainakin rikkaalle pohjoiselle? Vähän pelkään, ettei minun tarvitse etsiä lähiaikoina uusia duuneja, vaikka G8-maat päättäisivät ottaa Afrikan jaloilleennostamisen tärkeimmäksi tavoitteekseen.

Vaan nyt riittää turha kyynistely, sitä riittää epäilemättä ilman minuakin. Nostan Bob Geldofille ja kumppaneille hattua: rokkitähdet ovat nykyään paljon fiksumpia kuin Live Aid -aikoina, jolloin köyhyyttä poistettiin pyytämällä yksittäisiltä kansalaisilta rahalahjoutuksia. Nyt ei puututa enää oireisiin lahjoittajan omaa omatuntoa hivelevällä hyväntekeväisyydellä, vaan puututaan köyhyyden perussyihin: velkaongelmaan, maailmankaupan epäreiluuteen ja riittämättömään kehitysyhteistyöhön.