Kääk!

Niin kauan kuin muistan olen toivonut, että pojat saavuttaisivat akuankanlukuiän. Että he istuisivat merkittäviä aikoja hiljaa paikallaan satunnaisia naurunhörähdyksiä lukuunottamatta. Tämä autuus alkoi joskus vuosi sitten, vaikkei T silloin vielä lukenut, mutta keskittyi kuviin sitä suuremmalla hartaudella. Nyt lukemisen myötä puhekuplat ovat auenneet T:lle ja asettaneet minut uuden haasteen eteen. T nimittäin vastaa nykyään kaikkiin sanomisiini lainalla suoraan Aku Ankasta. Esimerkkejä:

- Haista nyrkkiäni, se haisee kostolta. (Kroisos Pennonen Roopelle ja T suuttuessaan minulle)
- En vaan ymmärrä naisia. (Aku Iinekselle. Tätä T käyttää kun minä käyttäydyn hänen mielestään kohtuuttomasti)
- Heisulivei. (Hessu ja T yllättyessään iloisesti)
- Höhöö. (Hessu. T:llä yleistä iloista höhinää)
- Voi mammona! (Roope. Sadattelu myös T:llä)
- Kröhöm. (Yleinen itsetehostuksen ääni paitsi Ankkalinnassa myös T:lla)

Mutta mitä näihin vastaisi? Nokka tukkoon? Pim, olet hypnotisoitu?