Ankoista vielä

Täytyy todeta, että Aku Ankoista on arvaamaton ilo silloin, kun minun on toimitettava asioita pojat mukanani. T ja A ovat kiitettävästi oppineet paikassa kuin paikassa etsimään mukavimman paikan - mieluiten sohvan -, jossa sitten hakevat lököisimmän asennon (potkittuaan ensin kengät jaloista pois) ja syventyvät Ankkalinnan elämään. Ovat herättäneet huvitunutta kummastelua niin työvoimatoimistossa, Kelassa kuin kaupoissakin. Erityisen iloinen olen niistä rauhallisista kahvilahetkistä, jolloin olen tavannut ystäviäni ja kyennyt syventymään kuulumisten vaihtoon.

Aivan kuin Miira taannoin arveli, ankat pyörinevät elämässämme vielä pitkään. Viimeaikaisista lainoista riemukkain on tämä: "Luulenpa Sanna, että pian hymysi hyytyy!"

Arvatkaa hyytyikö?