Tylsää tylsää

Tänään pojat kokivat pahan pettymyksen, kun heidän uusi ystävänsä (A:n ikäinen ja niminenkin) ei saapunutkaan puistoon. Oli surkeaa katsoa vierestä, kun pojat maleksivat yhdessä ja erikseen ympäri puistoa ja kävivät aina välillä kysymässä minulta, että tuleeko se toinen A ja jos ei niin miksi ei, ja voisinko soittaa sen äidille ja kysyä miksei se tule.

Lopulta he asettuivat makaamaan nurmikolle sen tien varteen, josta toinen a tulisi jos tulisi, hiljaisina ja surullisina nyhtämään ruohoa. Olivat ottaneet mukaansa jopa kalakirjan, jotta olisivat voineet näyttää sille toiselle A:lle minkä näköinen on kivikala. Olin poikain puolesta surullinen, sillä tämä toinen A, johon he ystävystyivät viime viikon lopulla on ensimmäinen uusi ystävä tässä maassa. Vaikka olin varautunut siihen, että ystävystymiseen menee aikaa (Lusakassakin meni useampi kuukausi. Tosin silloin lapsilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta silti oli sangen turhauttavaa seurata toisiaan aidanraoista kurkkivia lapsia, jotka heti pakenivat, jos heihin kiinnitti huomiota), olin kovin helpottunut, kun yhteinen leikki (Star Wars) vihdoin löytyi.

Koetin lohduttaa pettyneitä tulevalla maanantailla ja erityisesti tiistailla, jolloin on jo sovittu sen toisen A:n tulevan meille kylään, mutta paljonkos se tähän hätään auttoi. Onneksi myöhemmin iltapäivällä tuli mummi, joka osti jäätelöt ja jonka kädessä oli mukava roikkua.