Yök, en syö

Suomalainen broileri on mautonta sitkeähköön ja niukkaan kyläkanaan tottuneelle. Ja sitä on liikaa.

Olin unohtanut broilerin olemassaolon, kunnes eilen kaupasta tarttui pari paketillista koipipaloja mukaan. Hämmästelin koipien suuruutta ja yritin arvuutella elukan kokoa kintun perusteella. Päädyin metson kokoluokkaan. Seuraavaksi täytyy kokeilla pakastekanaa, tiedä vaikka se olisi vähemmän pullamössöä.

Sambiassa kanat syötiin suoraan pihalta. Yhden ainoan kerran haikailin jalosteiden perään, kun kylässä käydessämme erehdyin kysymään, että voisinko auttaa arkiaskareissa. Pyyntööni vastattiin ilahtuneella (ja kenties vähän vahingoniloisella) ilmeellä, että kyllä kiitos, iltaruoka pitäisi valmistaa. Syliini lykättiin elävä kana.