Unimusiikkia

Perheessämme on Rammstein ollut jo jonkin aikaa pop – jopa niin pop, että muutamina iltoina Lusakassa T pyysi minua laittamaan illalla Rammsteinin soimaan, koska “siihen on niin mukava nukahtaa”. Samoihin aikoihin kulmakunnan lasten lempileikki oli Rammstein (kuinkas muuten), joka meni siten, että jokainen vuorollaan nousi pöydälle karjumaan täysiä RAAAMMSTEEEEIN, ja loput huusivat ja ölisivät pöydän edessä.

No, nyt on oikeakin Rammstein koettu, ja mieletöntähän se oli.