keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Uuden opettelua

Esikoisen sosiaalistaminen suomalaiseen yhteiskuntaan on nyt täydessä vauhdissa. Viime kouluviikko oli vielä tutustumista, mutta tällä viikolla opiskellaan jo lukujärjestyksen mukaan.

Ekaluokkalaisemme ei ollut koulun alkamisesta moksiskaan, sillä poika kävi koulua jo Sambiassa asuessamme. Itselläni oli sen sijaan ensimmäisellä saattomatkalla iso pala kurkussa, sillä suomalainen koulu on edelliseen kouluun ja tarhaan verrattuna villiä länttä. Sambiassa ei tarvinnut pelätä koulukiusaamista, sillä ulkomaalaisten lasten yksityiskoulussa luokat olivat pieniä ja opettajia oli pilvin pimein. Paikalliset ovat puolestaan niin kovassa kurissa kasvaneita, etteivät hekään tee mitään aikuisten kieltämää.

Lasten elämä Sambiassa oli muutenkin suojattua ja turvallista. Kotia suojasivat vartijat ja muurit, eikä lapsia voinut päästää muurien ulkopuolelle ilman saattajaa. Tällaisessa ympäristössä pojat eivät ole oppineet niin itsenäisiksi kuin monet Suomessa asuvat kaverinsa. Niinpä koulumaailma tarjonnee esikoiselle uusia haasteita, vaikka lukeminen ja laskeminen sujuukin jo kahdella kielellä.

Suojateiden ylittäminen on hidasta puuhaa, sillä tähän mennessä lähestyvän auton ääni on tarkoittanut sitä, että on rynnättävä mahdollisimman kauas tien reunasta.

3 Comments:

Blogger Kati Parppei said...

Kauanko muuten olitte Sambiassa? Voi olla, että se tulikin teksteissänne esille, en vain huomannut...

Melkoinen elämänmuutos yhtä kaikki, sekä siellä että täällä.

1:07 ip.  
Blogger Saara said...

Tuo suojatiekuva on todella liikuttava. Ja Sambian tietoiskusta kiitos. Se pistää vähän miettimään, voisiko sittenkin perusteellisilla kielloilla saada aikaiseksi jotakin.

7:03 ip.  
Blogger Janne said...

Kaksi ja puoli vuottahan siellä vierähti, toukokuussa palasimme tänne. Ainakin nyt tuntuu siltä, että muutos oli täällä päässä suurempi kuin siellä.

Saaralle kiitos kiitoksista ja kehuista. Luulisin, ettei sambialaislasten hyvä käytös johdu (pelkästään) perusteellisesta kieltämisestä. Kyse on pikemminkin sikäläiseen kulttuuriin kuuluvasta vanhempien ihmisten kunnioittamisesta (joka koskee muuten myös aikuisten välisiä suhteita). Vanhempien kunnioitus on niin ehdotonta, että oikeastaan esim. opettajien ei välttämättä tarvitse erikseen kieltää lapsia. Tämähän on tietysti hieno juttu, mutta toisaalta tämä ehdottomuus iskostetaan lapsiin myös selkäsaunoilla. Luulenkin, että kurin ja kieltämisen suhteen suomalaisen ja sambialaisen systeemin välimuoto olisi paras mahdollinen ratkaisu.

8:08 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home