Welcome to Tijuana

Saimme taas siskon (tällä kertaa nuoremman) auton lainaksi ja suuntasimme kavereiden mökille viikonlopun viettoon. Olennainen osa automatkoja on huolellisesti valittu matkamusiikki, niinpä torppasin Apulannan uusimman levyn soittimeen ja väänsin volyymin riittävän kovalle.

Eipä aikaakaan, kun takapenkin kööri yhtyi lauluun: “ ...ihan okei, helvetin okei”. Laulelman jälkeen A ehdotti tohkeissaan, että voisimme liittää sanan perkele r-harjoituksiin, koska siinä on niin hyvä ärrä. Myönsin ärrän mainiouden, mutta kieltäydyin silti lisäämästä sitä harjoiteltaviin sanoihin.
Kesän viimeiset saunauinnit uitiin tänä vuonna Savitaipaleen liepeillä. Kiitokset isännille!

Täytynee keskustella poikain kanssa siitä, ettei Apista lauleskella julkisilla paikoilla. Historiassa on nimittäin muutamakin kiusallinen, kuunneltuun musiikkiin liittyvä tapahtuma:

Kun T oli vajaa nelivuotias, hän lauloi yhden koko metromatkan täysiä Apulannan Piiskaa-biisiä, josta osasi vain sen anna mulle piiskaa -kohdan. Minä punastelin ja hikoilin, enkä keksinyt mitään keinoa selittää vaunulliselle vieraita ihmisiä, etten hakkaa lastani.

Lusakassa ope oli kysynyt luokaltaan, että kuka osaa espanjaa. T kertoi viitanneensa. Ihmettelin mistä T oli saanut päähänsä osaavansa espanjaa, kunnes ymmärsin, että Janne oli aikaisemmin viikolla katsellut muutamaan otteeseen Manu Chaon live dvd:tä. Pelokkaasti kysyin T:ltä, että mitä hän oli opelle kertonut osaavansa ja kirkkain silmin T totesi tietävänsä sanat Que paso ja Marihuana boogie. Uh.

Parista ylimääräisestä sydämentykytyksestä selvittyäni hihitin sitä, että onneksi värssy tequila, sexo y marihuana ei ollut pyörinyt kuusivuotiaan T:n päässä.

Auringon välkettä Saimaan laineilla.