Tien päällä taas

Voi sitä fiilistelyn määrää, kun kaivoin esiin Afrikassa käyttämämme teltan, joka ottaa ensimmäisen kosketuksensa kotimaan kamaraan huomenna. Nostalgiatunnelmiin sopii, että täällä Suomessa kierrämme rakkaan telttamme kanssa sekä minun että Sannan lapsuudenmaisemissa Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Telttaretken kunniaksi kävimme lasten kanssa läpi kuvia teltan aiemmista seikkailuista. Tähän mennessä se on vieraillut muun muassa seuraavissa paikoissa:

- Kalaharin autiomaa Botswanassa. Blogimme tämänhetkinen banneri on kuvattu leirintäalueen lähellä olevalla suola-aavikolla.

- Malawi-järvi Malawissa. Täällä kävimme pariinkin otteeseen, sillä Malawi-järvessä voi uida ilman krokotiilien pelkoa, eikä sieltä saa kovin helposti bilhartsiaakaan. Kuvan reissulla telttamme todisti esikoisemme 6-vuotissynttärijuhlia.

- Belgian kokoinen Kafuen luonnonpuisto Sambiassa. Kafuessa telttamme petti meidät: se meni nurin myrkyssä, päästi vedet sisäänsä ja kasteli kaikki kamamme läpimäriksi. Seuraavan kerran se nousi pystyyn vasta kuukausien kuluttua, kun Sambiaan saapui lopulta sopivankokoisia telttakeppejä murtuneen tilalle.

- South Luangwan kansallispuisto itäisessä Sambiassa. Sillä kertaa nukuimme vuokramökissä ja lainasimme telttaa kavereillemme, mutta olin siitä huolimatta törmätä teltan edustalla virtahepoon - jalan ja säkkipimeässä. Onneksi elikko ei ollut minusta lainkaan kiinnostunut, hipothan tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu eläin hyttystä lukuunottamatta. Seuraavana aamuna teltan asukit kertoivat, että samana yönä myös norsu otti telttaamme tuntumaa kärsällään.

- Viktorian putoukset. Vierailulla olleet suomalaisystävämme nukkuivat urheasti kuvan pienemmässä teltassa, joka lienee noin kymmenen kertaa pienempi kuin vaikkapa norsu.



- Kapishyan kuuma lähde Pohjois-Sambiassa. Kyseessä on Sannan mielestä eksoottisin paikka, jossa hän on vieraillut. Afrikassa ei jokapäväistä kylpeä vedessä, josta pitää nousta välillä ulkoilmaan vilvoittelemaan.

Onneksi täällä Suomessa välimatkat ovat lyhyitä, sillä lapsemme ovat menettäneet Afrikassa hankkimansa käsittämättömän kyvyn istua inisemättä auton takapenkillä 11 tuntia päivässä - nykyään jo parin tunnin ajo aiheuttaa takapenkillä melkoisen haipakan. Tavallaan myös kaipaan pitkiä välimatkoja, sillä on maailman reteintä pistää maasturin neliveto silmään ja ajaa pysähtymättä auringonnoususta auringonlaskuun.