Eettisen pupun metsästys

Uusi harrastukseni on aiheuttanut tuttavapiireissä pientä hämmennystä - kuinka tällainen viherpiipertäjä voi ampua pupujusseja? Ainakin metsästäminen on eettisempää kuin kuolleiden eläimien poimiminen kaupan pakastealtaasta.

Kaupasta ostetun lihan osalta olemme yrittäneet siirtyä luomulihaan, joka on niin sikamaisen kallista, että lihaa tulee ostettua nykyään lähinnä viikonloppuisin. Kassalla tuplahinta risoo, mutta olen yrittänyt ajatella, että eläinten viihtyminen näkyy hinnassa. Jos tehotuotannosta halutaan eroon, lihan on pakko olla kallista ja sitä pitää olla nykyistä vähemmän tarjolla. Luomuliha myös monipuolistaa ainakin meikäläisen ruoanlaittoa. Kun rahat riittävät lihaan vain harvoin, on pakko miettiä vaihtoehtoja tavanomaisimpien jauhelihakastikkeiden tilalle.

Metsästä lihaa ei ole tullut ruokapöytään vielä grammaakaan. Koko metsästyskausi meinasi jäädä remontti- ja työkiireiden takia väliin, mutta onneksi pääsin edes kerran jänisjahtiin aivan kauden päätteeksi.

Helsingissä hiihtoloman voisi nimetä uudelleen vaikka vesihiihtolomaksi tai nettisurffauslomaksi. Sisä-Suomessa oli onneksi vähän luntakin.