Afrikkalaisten älykkyydestä

Vahnasen Tatu se vain jaksaa. Hänen mielestään suomalaislapset pärjäävät Pisa-tutkimuksissa paremmin kuin kirgisialaiset, sillä me olemme älykkäämpiä. Pisa-tutkimuksissa pärjäämisen ja älykkyyden välinen yhteys olisi kuulemma ollut vieläkin selvempi, jos tutkimuksessa olisi ollut mukana kirgisialaisiakin vähä-älyisempiä afrikkalaislapsia. Minullapa on Tatulle hyviä uutisia: pari vuotta sitten olin paikalla pienimuotoisessa Pisa-kokeessa, jossa vertailtiin suomalaisten ja sambialaisten oppimistuloksia. Tulokset vahvistavat Vanhasen teorian.

Testi tehtiin näin: sambialainen isäntäni antoi esikouluikäiselle esikoiselleni ja seitsemättä luokkaa käyvälle Kayalle tehtäväksi piirtää ulkomuistista Afrikan kartan. Kuusivuotias esikoiseni sijoitteli kartalle kymmenkunta maata omille paikoilleen, kun taas 13-vuotiaan Kayan kartalle piirtyi vain kaksi valtiota hänen kotimaansa Sambian lisäksi.

Suomi-Sambia-älykkyysmaaottelu päättyi siis 100-0 arjalaisten hyväksi. Otoksen pienuudesta ja tutkimusmetodin pikku puutteista ei liene haittaa, sillä ymmärtääkseni Vanhasen oma tutkimusaineistokaan ei ole aivan vedenpitävä. Mutta olisiko tulos selitettävissä millään muulla tekijällä kuin älykkyydellä? Tässä pari taustatekijää, joilla voisi olla vaikutusta tulokseen:

- Esikoiseni opetettiin muiden Sambiassa asuneiden ulkomaalaislasten tavoin lukemaan ja kirjoittamaan hyväosaisille tarkoitetussa yksityisessä esikoulussa. Oppilasryhmät olivat pieniä ja jokaisella ryhmällä oli useampia opettajia.
- Kaya ei käynyt esikoulua. Kun hän aloitti ensimmäisen luokan, hän ei ollut koskaan omistanut kynää tai kirjaa. Koulu alkoikin harjoituksilla, joilla opeteltiin kynän kädessä pitämistä ja kirjan sivujen kääntämistä.
- Kayan koulussa oli seitsemän suurta luokkaa ja vain kolme opettajaa. Kirjoja ja muita opetusmateriaaleja ei riittänyt kaikille ja opettajien palkka oli niin kehno, että harvalla oli motivaatiota tehdä työtään kunnolla. (Palkkakaan ei ollut itsestäänselvyys: naapurikylän opettajalle valtio ei maksanut penniäkään, ja hän työskenteli koulussa vanhempien keräämällä ruokapalkalla.)
- Vapaa-ajallaan esikoiseni luki Aku Ankkoja ja pelasi tietokoneella lasten opetuspelejä. Samaan aikaan Kaya osallistui perheensä maatöihin. Tietokoneista hän ei ollut kuullutkaan, sillä hänen kotikylässään ei ollut sähköä.
- Esikoiseni oli käynyt monessa kartalle piirtämässään Afrikan maassa, mutta Kaya ei ollut koskaan matkustanut kovinkaan kauas kotoaan. Lähin auto oli naapurikylässä 18 kilometrin päässä, ja lähimmälle bussipysäkille oli noin 70 kilometrin matka. Bussimatka pääkaupunkiin olisi maksanut yli keskimääräisen kuukausipalkan, eikä kumpikaan Kayan vanhemmista saanut kuukausipalkkaa.
- Kaya ja puolet hänen ikätovereistaan olivat normaalia lyhytkasvuisempia siksi, ettei heillä ollut tarpeeksi ruokaa. Sanovat, että nälkäisenä on vaikea keskittyä koulunkäyntiin.

Voisiko kysymys olla siis sittenkin siitä, että Suomi, Kirgisia ja Sambia tarjoavat lapsilleen hieman erilaiset lähtökohdat pärjätä Pisa-tutkimuksissa ja elämässä ylipäätään? Epäilemättä tutkimustulokseen vaikutti myös kotimme vessan seinälle ripustettu Afrikan kartta, jota esikoiseni tuijotteli aina pöntöllä asioidessaan.