Suhteellisuudentajun juhlaa
Tieverkkomme rapistumisesta huolestuneet asiantuntijat väittävät aamun Hesarissa, että "jo nyt tiet Suomessa ovat monin paikoin surkeammassa kunnossa kuin monissa Afrikan maissa". En halua vähätellä suomalaisen tieverkon ongelmia, mutta olisiko tämä Afrikka-vertaus sittenkin hieman liioiteltu?
Tie Kundalumwanshyasta Chibaleen Sambian keskiprovinssissa.
Jos tällä tiellä jää jumiin kuivan pintakerroksen alla vaaniviin kosteisiin hietikkoihin, ainoa irtipääsykeino on seuraava: haudataan vararengas noin puolesta välistä hiekkaan ja tallotaan ympärillä oleva hiekka mahdollisimman tiiviiksi. Sitten kiinnitetään auton vinssiköysi renkaaseen, pannaan vinssi päälle ja toivotaan että se irrottaa auton eikä hiekkaan haudattua rengasta. Jos kikka ei toimi tai autossa ei ole vinssiä, niin sitten toivotaan, että lähipäivinä ohi sattuisi ajamaan muita autoja.
Suurin afrikkalaisessa tiessä näkemäni reikä on vähääkään liioittelematta niin iso, että sinne olisi mahtunut pakettiauton lisäksi pari lehmääkin. Tämän sambialaistien suurin ongelma ei ole kuitenkaan reikäisyys vaan se, että reikäisillä paikoilla hidastavat autot joutuvat kuulemma joskus kongolaisten rosvojen hyökkäyksen kohteeksi.
Tällä tiellä oli paikoin niin paljon vettä, että varpaat kastuivat korkean maastoauton kyydissäkin.
Rikkaassa Botswanassa muutamat päätiet ovat afrikkalaisittain hyvässä kunnossa, mutta mielummin törmäisin hirveen kuin norsuun.
Malawi-järven etelärantaa myötäilevällä tiellä tulva oli vienyt sillan. Paikalliset huijarit olivat rakentaneet ainoan kiertotien eteen puomin, jonka avaamisesta he yrittivät veloittaa maltaita.
Tällä mosambikilaistiellä juutuimme monen muun tavoin hiekkaan.
Entäs Suomen teiden ongelmat? Kirjoittajat mainitsevat muun muassa sen, että "kaksikaistainen tie pakottaa ohittajan käyttämään vastaantulevan kaistaa; mutkainen väylä ei anna anteeksi yhtäkään ajovirhettä". Lisäksi meiltä puuttuu kirjoittajien mukaan eritasoliittymiä, ohituskaistoja ja keskikaiteita.
Tie Kundalumwanshyasta Chibaleen Sambian keskiprovinssissa.
Jos tällä tiellä jää jumiin kuivan pintakerroksen alla vaaniviin kosteisiin hietikkoihin, ainoa irtipääsykeino on seuraava: haudataan vararengas noin puolesta välistä hiekkaan ja tallotaan ympärillä oleva hiekka mahdollisimman tiiviiksi. Sitten kiinnitetään auton vinssiköysi renkaaseen, pannaan vinssi päälle ja toivotaan että se irrottaa auton eikä hiekkaan haudattua rengasta. Jos kikka ei toimi tai autossa ei ole vinssiä, niin sitten toivotaan, että lähipäivinä ohi sattuisi ajamaan muita autoja.
Suurin afrikkalaisessa tiessä näkemäni reikä on vähääkään liioittelematta niin iso, että sinne olisi mahtunut pakettiauton lisäksi pari lehmääkin. Tämän sambialaistien suurin ongelma ei ole kuitenkaan reikäisyys vaan se, että reikäisillä paikoilla hidastavat autot joutuvat kuulemma joskus kongolaisten rosvojen hyökkäyksen kohteeksi.
Tällä tiellä oli paikoin niin paljon vettä, että varpaat kastuivat korkean maastoauton kyydissäkin.
Rikkaassa Botswanassa muutamat päätiet ovat afrikkalaisittain hyvässä kunnossa, mutta mielummin törmäisin hirveen kuin norsuun.
Malawi-järven etelärantaa myötäilevällä tiellä tulva oli vienyt sillan. Paikalliset huijarit olivat rakentaneet ainoan kiertotien eteen puomin, jonka avaamisesta he yrittivät veloittaa maltaita. 
Tällä mosambikilaistiellä juutuimme monen muun tavoin hiekkaan.Entäs Suomen teiden ongelmat? Kirjoittajat mainitsevat muun muassa sen, että "kaksikaistainen tie pakottaa ohittajan käyttämään vastaantulevan kaistaa; mutkainen väylä ei anna anteeksi yhtäkään ajovirhettä". Lisäksi meiltä puuttuu kirjoittajien mukaan eritasoliittymiä, ohituskaistoja ja keskikaiteita.
posted by Janne at 10:15 ap.
3 Comments:
Mutta esim. Etiopiasta löytyy paljon todella hyväkuntoisia teitä. En siis suinkaan väitä, että artikkelin kirjoittajien vertaus olisi täysin oikea, mutta kuitenkin jotkut Suomen tienpätkät ovat huonommassa kunnossa kuin jotkut Afrikkalaiset tienpätkät. ;)
Halutaanko näillä kuvilla antaa sellainen kuva, että Afrikka todellakin on villi ja pusikkoinen manner? No, onneksi me Afrikasta innostuneet matkailijat tiedämme, että tuollaisiin pusikoihin ja syrjäisiin kyliin (sadekauden aikana) uskaltaa lähteä vain maastoautolla.
Tuazophia, olet toki oikeassa, hyviä teitä löytyy paitsi Etiopiasta myös kaikista muistakin Afrikan maista, ja Suomesta vastaavasti huonokuntoisia.
Samaan tapaan Afrikassa on myös rikkaita ihmisiä ja Suomessa köyhiä, mutta jos lähtisin tekemään mielipidekirjoitusta suomalaisesta köyhyydestä, niin en vertaisi Afrikan rikkaimpia ihmisiä Suomen köyhimpiin ja väittäisi sen perusteella, että Suomen köyhyystilanne on samalla tasolla tai huonompi kuin Afrikassa. Tämmöisestä logiikasta läikytin Hesarin äärellä aamukahvini ja innostuin muistelemaan omia tiekokemuksiani Afrikasta :)
Anonyymi: nämä kuvat ovat suola-aavikkokuvaa lukuunottamatta sitä Saharan eteläpuolista Afrikkaa, jossa valtaosa alueen maaseudun asukkaista elää. Syrjäisten pusikkotiekuvien lisäksi fotoissa on myös pari kansallisesti tärkeää pääväylää, joista toinen hyvä- ja toinen huonokuntoinen. Nämä kuvat eivät tietenkään anna täydellistä ja tyhjentävää kuvaa paikallisten teiden kunnosta, eikä se ollut tarkoituksenikaan (ks. yllä)...
Lähetä kommentti
<< Home