Yritys hyvä kymmenen

En ole mikään askartelu- enkä puuhaihminen. Etenkään lasten kanssa, enkä varsinkaan joulun alla. Vielä on tuoreessa muistissa jo usean vuoden takainen päätökseni täyttää äitiyden vaatimukset askartelemalla lasten kanssa koristeet joulukuuseen. Askartelutuokion lopputulos oli se, että minä huusin, lapset itkivät ja lopulta Janne teki koristeet yksin. Sen jälkeen päätös "ei ikinä enää" on pitänyt visusti.


Paitsi tänä vuonna. Esikoinen sai pikkujoululahjaksi piparkakkutalon muotit, eikä minulla ollut sen jälkeen mitään mahdollisuutta olla taloa rakentamatta. Poikien suosiollisella avustuksella tietysti.

Vastoin pahimpia odotuksia selvsimme souvista hyvin: kukaan ei itkenyt eikä huutanut, ärräpäitä käytettiin maltillisesti ja palovammatkin jäivät minimaalisiksi. Lisäksi talosta tuli kaunis, vaikkakin vino.