paluu

End of an era

2009-11-01T00:43:00.011+02:00

Puutarhapalstamme kuvaa hyvin tämän blogin tilaa. Luovumme molemmista.

Perustimme tämän blogin viitisen vuotta sitten työstääksemme alkamaisillaan olevaa paluuta Sambiasta Suomeen. Odotimme paluusta hankalaa, ja sitä se olikin.

Palattu ja sopeuduttu on - niin hyvin kuin mahdollista - jo aikoja sitten, mutta pidimme palstaa hengissä siltä varalta, että päättäisimme palata takaisin Afrikkaan. Silloin paluuseen olisi syntynyt uusi näkökulma. Nyt olemme vihdoinkin saaneet pohdintamme päätökseen ja päättäneet jäädä Suomeen. Siksi tämä blogikin on nyt tullut tiensä päähän.

Jos internet ja blogosfääri ovat kymmenen vuoden päästä yhä olemassa, voi olla että tämä blogi herää henkiin ja alamme kirjoittaa paluusta Afrikkaan.

Hyvää syksyä!

Janne ja Sanna

Hyväksi havaittu keino

2009-05-24T21:46:00.001+02:00

Muistan hyvin, kuinka toisella kymmenennellä ollessani luin jotakin Anni Polvan aikuisten kirjaa (en muista mitä), ja siinä oli e-pillereihin ja e-vitamiinipillereihin liittyvä vitsi, jota en lainkaan ymmärtänyt. Niinpä kysyin äidiltä, mitä e-pillerit ovat. Vastaus oli sen suuntainen, että e-pillerit estävät lasten saamisen. Tyydyin vastaukseen, mutta en silti ymmärtänyt vitsiä.

Myöhemmin sain äidiltä lahjan, joka paljastui Pieneksi sivistyssanastoksi. E-pillerikysymykseen sieltäkään ei olisi löytynyt vastausta, mutta moniin muihin kysymyksiin löytyi. Yliopiston pääsykokeisiin lukiessa kirja oli erittäinkin kovassa käytössä.

Tänään ojensin samaisen kirjan pojalleni ja sanoin, että katso täältä. Kysymys oli niinkin yksinkertainen, kuin että mikä on anarkisti – mutta tilanteessa, jossa kysymys toisensa perään keskeytti kahvista ja jännittävästä kirjasta (Miehet jotka vihaavat naisia) nauttimisen, Pieni sivistyssanasto tuntui täydelliseltä ratkaisulta. Ja löytyi vielä hyllystäkin.

Synttäriaamu

2009-04-25T06:59:00.001+02:00

Kahvia, keitettyä kananmunaa, pullaa ja Ylen aikaisen Sävelterveiset.

Voiko vanheneva ihminen muuta toivoa?

Syy ja seuraus?

2009-04-06T20:30:00.000+02:00

Tänään kävelin kuopuksen kanssa kotiin, kun vastaamme asteli ehkä hieman juopunut nuorehko mies, joka tervehti meitä melko imelällä äänellä ”Mooooii”. Minä vastasin asiallisen ja tylyhkön hein, enkä hiljentänyt vauhtia.

Ohi päästyämme kuopus tiedusteli kuka mies oli, mihin vastasin etten tiennyt. Kuopus huokasi: ”Onks sun pakko käyttää noita pinkkejä sukkiksia?”

***

Pinkit sukkikset ovat olleet keskusteluissa aikaisemminkin. Erehdyin nimittäin kerran menemään ne jalassa koululle ja esikoisparka oli kuolla häpeästä. Kun tiedustelin tarkempaa syytä, hän vastasi minulle tuohtuneena:”Äiti, vanhat naiset eivät käytä tuon värisiä sukkahousuja!”

Näin ruokitaan kasvavia lapsia

2009-04-05T21:21:00.001+02:00

Perjantaina puoliso valmisti pennuille (omille ja viikonlopun kylässä olleelle) ja minulle Euroshopperin kinkkutortelliineja kermajuustokastikkeessa. Mitään niin pahaa en ole kai syönyt ikinä. Kastikkeen tiedän hyväksi, joten syytän pahuudesta Euroshopperia.

Iltapalaksi oli lihapiirakkaa ja nakkeja.

Lauantai alkoi lauantaikarkeilla. Lounaaksi Hese-ateria synttärisankarille Flamingossa ja kahdelle muulle ja minulle Tennispalatsissa. Iltapalaksi grillimakkaraa kaikille.

Sunnuntain aamupala oli kohtuullinen: paistettuja kananmunia ja leipää, kahvia ja kaakaota. Lounaaksi ranskalaisia ja lihapullia, iltapäivällä sukulaissynttäriherkut: kakkua, pullaa, keksiä, karkkia, naksuja. Välissä kuopus kävi vielä ystävänsä synttäreillä ja söi sielläkin synttäriherkkuja. Iltapalaa kukaan ei jaksanut.

Päivä päättyi suurenluokan väsy-sokeri-parkuun: ”Mua ei väsytä ollenkaan, enkä mä HALUUU-U mennä nukkumaan”.

Huomenna kaurapuuroa ja kasvissosekeittoa.

Lastensuojelusta, päivää!

2009-03-25T07:59:00.000+02:00

Perjantaina esikoinen potkaisi varpaansa pahasti penkin kulmaan ja nilkutti viikonlopun. Sunnuntaina kuopus laski pulkkamäen hyppyristä ja laskeutui keskisormelleen. Samaisessa pulkkamäessä esikoinen laski risukkoon ja sai naamansa naarmuille. Maanantaina menimme terveysasemalle ja vastaus oli selvä: murtumaepäily molemmilla. Sitten lääkäriin ja lopulta röntgeniin. Selvisi, että kuopukselta oli keskisormen keskinivel paikoiltaan ja rystysissä pieni murtuma, mutta esikoisen jalka oli vain tärähtänyt.

Onneksi ei ole kolmatta kakaraa, sen vammoja en uskalla edes ajatella.

Greetings from the United States of America

2009-02-24T22:45:00.019+02:00

Matka oli mukava, vaikkakin väsyttävä. Käveltiin paljon ja juotiin paljon kahvia. Poikaset eivät tosin juoneet, mutta jaksoivat silti mahtavasti vauhdissa mukana. Keskimäärin noin kuusi ensimmäistä tuntia kävelyä sujui marinoitta, mutta iltapäivisin saattoi lievää kitinää olla ilmassa. Suunnitelmana siis oli, että taidemuseot skipataan ja mikäli mahdollista, käydään katsomassa niitä taloja, joissa Jannen mummi on ollut piikomassa vuosina 1916-1920.

Tässä suosikkimme ja inhokkimme

Kuopuksen suosikit:
1. NHL-matsi New Jersey Devils vs. San Jose Sharks
2. Central Park Zoon pingut

3. M&M-kauppa
4. NBA-peli New York Knicks vs. San Antonio Spurs

5. Vapaudenpatsas

Kuopuksen inhokkikohde oli Knitty City (lankakauppa)

Esikoisen suosikkikohteet
1. NHL-matsi
2. Museun of Natural History

3. NBA-peli
4. Interpid-museo

5. Central Park Zoo

Esikoisen inhokkikohde oli M&M-kauppa, joka kyllä olikin melko järkyttävä.

Jannen suoskikit
1. Pilvenpiirtäjät yläilmoista katsottuna

2. NHL

3. NBA
4. Times Square sateessa ja pimeässä

¨

5. Mummin jalanjäljissä kulkeminen

Inhokkeja Jannella ei ollut.

Omia suosikkejani olivat Keskuspuisto, Public Library, Interpid, Sea Port, Knitty City (lankakauppa) ja The Point (lankakahvila). Kaikken ihaninta oli vaellella ympäriinsä, kun aurinko paistoi ja taivas oli kirkkaan sininen. Etukäteen olin käärmeissäni Jannen ja poikien hankkimista urheilulipuista, (etenkin lätkämatsiin hankittu family four -pack lippiksineen ja hodareineen kuulosti karmealta), mutta loppujen lopuksi niissä oli oikein viihdyttävää. Kauhein paikka, jossa kävimme oli Skyride, jossa lenneltiin pilvenpiirtäjien väleissä.

Hauskoja olivat myös keskutelut lasten kanssa, joita käytiin mm. seuraavista aiheista: miksi talous romahtaa (Wallstreet), millaiset armeijat eri kansoilla on, keillä on ydinpommi (Interpid), miten lentokonekaappaajat kaappaavat koneen ja miksi, miten paljon ihmisiä kuoli 9/11 ja miten paljon pelastui (Ground Zero), Vietnamin sodan syyt ja seuraukset (Interpid), kuinka kauan kestää pilvenpiirtäjän rakentaminen (Empire State Building), mikä on sukeltajantauti (Brooklyn Bridge), miksi kaikista maista ei pääse Amerikkaan yhtä helposti kuin me pääsimme ja mitä on laiton maahanmuutto (JFK ja Ellis Island).

Eniten ja perusteellisimmin tutustuimme erilaisiin metallinpaljastimiin ja läpivalaisulaitteisiin.

New York, New Yoooooork

2009-02-13T10:23:00.001+02:00

Nyt on vaatteet pesty, tavarat pakattu, koti siistitty, tukisukat viritetty jalkaan ja tukka pesty ja föönattu. Kohta mennään.

Rahaa kuin roskaa

2009-02-08T20:40:00.001+02:00

Minulla on sukanvarressa 100 000 000 360 dollarin säästöt. Omia säästöjä on 360 dollaria, ja syksyllä kaverini lahjoitti minulle 100 miljardia dollaria lisää.

Valitettavasti kyse ei ole jenkkitaaloista, vaan Zimbabwen dollareista. Tämän päivän kurssilla saisin sadan miljardin dollarin setelistäni 3 148 153 181 euroa, mutta enää se ei ole käypää valuuttaa, sillä Zimbabwe poisti valuutastaan elokuussa 10 nollaa ja helmikuun alussa vielä 12 nollaa lisää. Viime heinäkuussa, kun 100 000 000 000 dollarin setelini painettiin, sillä sai kaupasta kolme kananmunaa.

En haluaisi olla Zimbabwen valtiovarainministeri. Viime syksynä, kun maalle olisi pitänyt laatia tämän vuoden budjettia, yhdestä jenkkitaalasta sai 13 kvadriljoonaa Zimbabwen dollaria (13 miljoona miljoonaa miljoonaa miljoonaa eli 13 000 000 000 000 000 000 000 000).

Olisi ollut kiinnostavaa nähdä, kuinka monta nollaa budjetin loppusummassa olisi ollut. Valtiovarainministeriö löi kuitenkin hanskat tiskiin, sillä inflaation takia budjetin loppusummalla olisi saanut luultavasti litran maitoa siinä vaiheessa, kun budjetti olisi tullut ulos painosta. Niinpä Zimbabwen valtiolla ei ole tänä vuonna budjettia.

Tavallisille zimbabwelaisille hyperinflaatio on tietysti paljon suurempi tragedia kuin valtiovarainministerille. Tavallinen kansa käyttää paikallista valuuttaa sytykkeenä, sillä sanomalehtipaperi on arvokkaampaa kuin raha.

Afrotanssin ihanuudesta

2009-02-05T20:43:00.002+02:00

Ope: "Ja tässä liikkeessä kaikki, mikä on hyllyvää, sais mielellään hyllyä reippasti."

Lauantaiaamu

2009-01-24T11:26:00.002+02:00

Ensimmäinen lauantai moneen viikkoon, kun ei tarvitse lähteä minnekään, töihin tai muuallekaan. Istun työhuoneessa, kirjoitan oppimispäiväkirjaa (ja tätä), juon teetä, poden vatsatautia ja katselen lumista pihaa. Vastapäisen talon parvekkeella on tupakalla nainen tai mies, en näe tänne asti, mutta hän polttaa paljon. Tavakseni on tullut aina ulos mennessääni tarkistaa, onko hän tupakalla ja melkein aina on.

Janne kuuntelee Vuokko Hovatan Lempieläimiä ja pojat riehuvat.

Oi Obama!

2009-01-20T22:42:00.001+02:00

Reilu neljä vuotta sitten kuuntelimme sambialaisessa kylässä vaalin tuloksia rätisevästä radiosta kylän miesten kanssa. Toiveet olivat korkealla. Neljä vuotta George W:n presidenttiyttä oli takana, ja sen olisi suonut loppuvan siihen.

Niin ei kuitenkaan käynyt.

Tänään seurasin mijoonien muiden kanssa virkaanastujaisia. Itku tuli siinä vaiheessa, kun George W. marssi juhlapaikalle, ja toimittaja totesi hänen presidenttiyttään olevan vielä 25 minuuttia jäljellä.

Täytyy mennä tanssitunnille

2009-01-16T00:00:00.001+02:00

En ole ikinä tanssinut – no, vanhojentanssit ja häävalssin, mutta noin muuten, en mitään. En lapsena enkä vanhempana, olemuksestani puuttuu tanssiin ja tanssijoihin yhdistetty sirous, keveys ja ryhti. Tilaisuudet, joissa on pitänyt tanssia, ovat tuntuneet kärsimykseltä ja ennen kaikkea julkinen tanssiminen on ollut noloa.

Afrikka muodostui tässä asiassa vedenjakajaksi. Ei niin, että olisin siellä tanssinut, mutta täällä huomasin kaipaavani tanssia, rytmiä ja liikettä. Yhtäkkiä tanssiminen ei tuntunutkaan nololta ja kiusalliselta, vaan asialta, joka on kivaa myös selvin päin. Sellaisia juhlia ei enää ole, joissa en olisi mankumassa tovereitani tanssilattialle (yksin en sentään vielä uskalla).

Viime syksynä ilmoittauduin afrotanssin alkeisiin ja löysin taivaan. Tajuan että me – salillinen valkoisia naisia liikkumattomine lanteinemme ja olemattomine rytmitajuinemme – näytämme naurettavilta, mutta tanssiminen on ihanaa ja musiikki vielä ihanampaa.

Vielä minä saan pyllyni pyörimään!

Ihana alku

2009-01-05T23:38:00.003+02:00

Uutena vuotena tuli puhetta menneestä vuodesta. ”Paska vuosi”, puoliso sanoi, ja minä jäin miettimään. Totta, oli melkoisen paska vuosi, mutta mukaviakin asioita tapahtui, kuten eka pitkä kesäloma ja vakinainen toimi. Silti oli monin paikoin raskasta – raskaampaa kuin aiempina vuosina, muistaakseni.

Mutta tämä vuosi on alkanut ihanasti! Tänään olimme porukalla luistelemassa meren jäällä, ja tämä saattoi olla mukavin talvipäivä ikinä. Mikä vapaus liitää kirkkaalla ja sileällä jäällä minne mielii!

Käpylintua, pupuja ja aurinkoa bongaamassa

2009-01-02T12:13:00.014+02:00

Lintubongarit valtasivat kotipihamme neljä päivää sitten, kun joku löysi pihalta hieman harvinaisemman käpylintulajin. Kun etsitty lintu on maisemissa, pihaan ilmestyy kuin tyhjästä suuri joukko kuvaajia ja kiikaroijia, ja kun se lentää pois, muutama sinnikäs lintuharrastaja jää päivystämään ja odottelemaan linnun paluuta. Kun lintu palaa, tieto leviää ilmeisesti kännyköiden välityksellä, ja piha täyttyy uudestaan.

Lintubongarien innostus on tarttuvaa: olen jo etsiskellyt kirjastosta sopivaa opusta, jonka avulla pääsisin lintuharrastuksen alkuun. Ensimmäinen lintuharvinaisuuksin on jo kuvattu, omalla kotipihalla tietysti:

Välipäivinä kävin velipojan kanssa pupujahdissa. Riistaa ei tullut, mutta ulkoilu ja kauniit maisemat jättivät reissusta loistofiilikset:

Joulukuussa näin auringon ensimmäistä kertaa vasta juuri ennen joulua. Nyt aurinkoa piisaa ja alkaa tuntua siltä, että olen palaamassa elävien kirjoihin:

Joulua

2008-12-19T09:46:00.001+02:00

Tänään on joululomani ensimmäinen päivä. Perheen herrat ovat vielä tohinoissaan, istun hiljaisessa kodissa ja juon kahvia.

Joulukuu - ja koko syksy - on ollut kaaosta, mutta nyt on syksyn opiskelut paketissa, töiden eteen ei voi enää tehdä mitään (vaikka joitakin asioita unohtui) ja suurin osa lahjoistakin on tehty ja paketoitu. Ruokalista on suunniteltu.

Viikon loma tuli kreivin aikaan.

Ulkona taitaa sataa vettä. Tuntuu ehkä jo vähän joululta.

Kakkapaperista ja Johanna Tukiaisesta

2008-12-03T21:51:00.008+02:00

Vessapaperimainoksissa ei juuri esitellä tuotteen varsinaista käyttötarkoitusta. Muistan ainakin mainoksen, jossa söpö lammas ottaa vessapaperin tyynykseen, ja toisen jossa merikapteeni pyyhkäisee sillä pölyt perhevalokuvasta. Viime aikoina telkussa on pyörinyt mainos, jossa tuleva morsian haaveilee häistä ja rakentaa itselleen morsiamen hunnun Lotus-paperista. Sitä melkein unohtaa, että oikeasti se jokaisen tarvitsema Lotus-hetki tarkoittaa kakan pyyhkimistä pyllystä.

Tämä Lotus on muutenkin vinkeä paperi. Yksi tuotemerkeistä on nimeltään Lotus Professional. Onkohan se tarkoitettu ammattipyyhkijöille? Itse lienen kakanpyyhkimisessä ihan vain amatööri, kun minulle ei makseta siitä palkkaa.

Kun nyt kakka-aiheeseen päästiin, niin jatketaan enemmän tai vähemmän samoilla linjoilla. Johanna Tukiainen kertoo lehdissä parantuneensa malariasta joukkorukouksen voimalla.

Jos rukoileminen parantaisi malarian, niin Afrikka olisi jo malariavapaata aluetta. Innokkaiden rukoilijoiden osuus väestöstä on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa taatusti suurempi kuin missään muualla.

Tai sitten jumalan puhelinlinja Afrikkaan on poikki.

Saimme Idalta tämmöisen hienon pystin, suurkiitos! Joudun ikävä kyllä katkaisemaan meemin omalta kohdaltani, sillä olen lukenut viime aikoina niin huonosti muiden blogeja, etten osaa lähteä niitä arvioimaan.

Kehitys kehittyy

2008-11-07T23:52:00.006+02:00

Jonkun Hesarissa kirjoittaneen amerikkalaisprofessorin mukaan presidentinvaalien tulos osoittaa, että Yhdysvalloissa voi yhä tapahtua asioita, jotka ovat mahdottomia muualla, esimerkiksi Euroopassa.

Professorin ajoitus menee neljällä vuodella pieleen. Se, mikä ei voisi tapahtua missään muualla on Bushin uudelleenvalinta edellisissä vaaleissa.

Neljä vuotta sitten vietin vaalivalvojaisia sambialaisessa kylässä, jossa lähin sähköjohto oli noin 50 kilometrin päässä. Vaalien takia toin mukanani maailmanradion, jolla pystyi seuraamaan tilannetta jopa suomalaisilta kanavilta.

Muualla kylässä oli vain muutama tavallinen radio, joista ehkä kahdessa oli patterit. Ainoa näkemäni lehti oli Vartiotorni; suurin osa asukkaista oli Jehovan todistajia, eivätkä he siten itse äänestäneet omissa vaaleissaan.

Siitä huolimatta useimmat asukkaat olivat selvillä Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmasta ja olivat tuloksesta yhtä pöyristyneitä kuin minä.

Tämän vuoden vaalivalvoijaiset olivat toista maata. Telkkarissani ei ole ulkomaisia kanavia, mutta netistä löytyi livenä suoraa lähetystä CNN:ltä, Foxilta ja vaikka mistä.

Lähettikö Kirkon ulkomaanapu BB-Johanin pehmoporno-ohjelmaan?

2008-10-18T20:19:00.004+02:00

Iltalehti uutisoi, että Suomen Big Brother -talon asukki Johan on mahdollisesti lähdössä vaihto-oppilaaksi Afrikan Big Brother -taloon Etelä-Afrikkaan. Jos tämä pitää paikkansa, olisi kiinnostavaa tietää, miten tarkkaan Suomen Big Brotherin tuotanto on ottanut selvää olosuhteista, joihin Johan lähetetään.

Afrikassa asuva kaverini kertoi, että päivisin Afrikan Big Brother on aivan samanlaista jaapatusta kuin suomalainenkin versio, mutta late night -ohjelma on suomalaisittain varsin roisia menoa. Ainoan kerran kun kaverini on sattunut katsomaan Big Brotheria yöaikaan, kaikki asukkaat käskettiin alasti samaan ahtaaseen suihkutilaan, ja kamerat kuvasivat pitkiä lähikuvia kilpailijoiden genitaaleista.

Hauskinta tässä on se, että vaihto tehdään yhteistyössä Kirkon ulkomaanavun kanssa.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

2008-06-08T20:47:00.010+02:00

Hesen Italia-burgeri mainoksessa:

Sama burgeri meikäläisen tarjottimella:

BBC: Suomi kuuluu itäblokkiin

2008-05-22T22:35:00.003+02:00

Kotimaiset tiedotusvälineet eivät tätä viisuskandaalia huomanneet, joten skuupataanpa tässä:

"Vain kaksi länsieurooppalaista maata selviytyi (tiistain) semifinaalista loppukilpailuun huolimatta yrityksistä hillitä itäblokin tarrautumista toisiinsa Euroviisujen äänestyksissä", uutisoi BBC jutussaan Itäblokki rokkaa. Nämä kaksi Länsi-Euroopan maata olivat BBC:n mukaan Kreikka ja Norja. Teräsbetonin kuvalla ryyditetyn jutun mukaan Suomi ja muut itäblokin maat äänestävät viisuissa toisiaan, ja siksi kahdeksan kymmenestä itäblokin maasta pääsi tiistaina jatkoon.

Berliini rulettaa

2008-05-21T21:26:00.020+02:00

Suuri osa Itä-Eurooppaan rakennetuista neuvostoarmeijan muistomerkeistä on jo purettu. Suurin ja mahtavin on kuitenkin jäljellä Berliinissä, kiitos "fasistisen" Saksan liittotasavallan suojelutoimien. Muistomerkkiä ei taideta turistioppaissa mainita, mutta suosittelen sitä kaikille Berliinin-matkaajille esim. eksoottiseksi pussikaljapaikaksi. Valtavalla muistomerkillä ei juuri muita kävijöitä näy.

Holokaustimuistomerkki ei tunnu sopivalta pussikaljapaikalta, mutta semmoiseenkin sitä tunnutaan käyttävän. Turistivilinä muistokivien keskellä ei oikein sovi monumentin henkeen, mutta kuvassa se näyttää hienolta. Hitlerin viimeinen bunkkeri oli kuvan vasemmassa laidassa olevan talon edessä.

Vaikka puna-armeijan päräyttävä monumentti onkin säilytetty, derkkujen vanhaa parlamenttitaloa puretaan parhaillaan. Se oli kuulemma täynnä asbestia.

Saksalaisten suhtautuminen toiseen maailmansotaan on - ymmärrettävistä syistä - hämmentävää. Jos irakilaiset päätyvät joskus pitämään jenkkejä vapauttajinaan, niin mahtavatko he juhlia valloittajien voittoa tämän julisteen kaltaisilla kuvilla? Ei mitään sankarisotilaita suojelemassa naisia ja lapsia, vaan pommikoneita pommittamassa oman pääkaupunkia maan tasalle. Saksan antisaksalaiset haluavat kieltää nationalismin saksalaisilta, mutta tämän julisteen perusteella entisten vihollisten nationalismi on suorastaan kannatettavaa.

Oli miten oli, niin on se hieno kaupunki.

Avaruusdogmatiikkaa

2008-05-18T22:20:00.005+02:00

Vatikaani valmisteli kristikuntaa jälleen siihen, että ulkoavaruudesta saattaa joskus löytyä älyllistä elämää. Aiemmin Vatikaanista on kerrottu, että jos kosminen puhelin soi, niin kirkon on tarjottava Jeesuksen tuomaa pelastusta myös pienille vihreille jumalankuville.

Entäs ne avaruusoliot, jotka eivät satu löytämään Maapalloa ja Jeesusta? Lähetetäänkö heidät viimeisellä tuomiolla alakertaan siksi, että he sattuivat syntymään planeetalle, jolla ei ole Jeesusta ja pelastusta tarjolla? No, joutuuhan suurin osa ihmiskunnastakin helvettiin siksi, että heidän kotimaissaan kasvetaan uskomaan johonkin toiseen uskontoon tai ideologiaan.

Semmoisellakin näkemyksellä on kuulemma kannatusta, että ne ihmiset (ja avaruusolennot) saattavat pelastua, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. Jos tämä on totta, niin lähetystyöntekijät lähettävät enemmän ihmisiä helvettiin kuin taivaaseen. Ei Jeesuksesta tietämätön hindu, muslimi tai pohjoiskorealainen ateisti ryhdy hyvänkään myyntipuheen jälkeen kristityksi, jos hänen vanhempansa ja koko ympäröivä yhteiskunta ovat kasvattaneet hänet uskomaan johonkin ihan muuhun.

Puhki

2008-03-26T11:13:00.007+02:00

On ollut kamala kamala kevät. Töissä on ollut hirvittävää, kaikki työn ulkopuolinen aika menee opintoihin, mitään oikeaa vapaa-aikaa ei ole. Ja koska selkä prakaa, niin urheilla on pakko (ainakin kahdesti viikossa, sanoi lääkäri) ja koska aikaa siis tosiaan ei ole, on urheiltava aamuisin ennen klo 8 tai iltaisin klo 20 jälkeen. Olen itkenyt ja huutanut sekä töissä että kotona. Sairaslomaa on ehdotettu molemmissa paikoissa.

Ulkoilureitin varrelta

Onneksi oli pääsiäinen ja kirjasto kiinni peräti neljä päivää. Lisäksi sain työtoverilta lainaksi Gilmoren tyttöjen ensimmäisen tuotantokauden. Päätin, että opiskelen pääsiäisenä vain vähän joka päivä ja lopun ajan vietän Stars Hollow'ssa. Koska pääsiäisenä oli kauniit keväiset säät, kävin suunnitelmasta poiketen myös pitkillä kävelylenkeillä ihailemassa äveriään naapuruston hulppeita taloja ja auringossa kimaltavaa merta.

Nyt tuntuu siltä, että vaikka matalalento jatkuu, ei enää ehkä tarvitse huutaa. Kesälomaan ei ole kuin reilu kolme kuukautta, ja Gilmoren tyttöjä on kuusi tuotantokautta katsomatta.

Tahdomme elektronisen reissuvihkon!

2008-03-01T23:21:00.000+02:00

Kuopus tuli tällä viikolla koulusta kotiin kertakaikkisen harmistuneena ja kertoi, että heillä oli ympäristöopin koe ”eikä opettaja ollut muistanut kertoa siitä”. Koska tunnen lahopäisen lapseni, ryhdyin tarkastelemaan reissuvihkoa, josko siellä kuitenkin olisi kerrottu tulevasta kokeesta. Ei ollut mainintaa kokeesta, eikä varsinaisesti mistään muustakaan, vai mitä mieltä olette näiden viestien informatiivisuudesta:

MUISTA HUOMENNA TI 26.2.

4.2.2008 TÄLLÄ VIIKOLLA

28.1.2008 TUO HUOMENNA

Opettajan kanssa keskusteltuani ymmärsin, että kaksi edellisistä viesteistä koski kuopuksen yllättänyttä koetta. Loppukevään kehitystavoite on harjoitella viestien kirjoittamista loppuun asti.

Eettisen pupun metsästys

2008-02-26T20:45:00.014+02:00

Uusi harrastukseni on aiheuttanut tuttavapiireissä pientä hämmennystä - kuinka tällainen viherpiipertäjä voi ampua pupujusseja? Ainakin metsästäminen on eettisempää kuin kuolleiden eläimien poimiminen kaupan pakastealtaasta.

Kaupasta ostetun lihan osalta olemme yrittäneet siirtyä luomulihaan, joka on niin sikamaisen kallista, että lihaa tulee ostettua nykyään lähinnä viikonloppuisin. Kassalla tuplahinta risoo, mutta olen yrittänyt ajatella, että eläinten viihtyminen näkyy hinnassa. Jos tehotuotannosta halutaan eroon, lihan on pakko olla kallista ja sitä pitää olla nykyistä vähemmän tarjolla. Luomuliha myös monipuolistaa ainakin meikäläisen ruoanlaittoa. Kun rahat riittävät lihaan vain harvoin, on pakko miettiä vaihtoehtoja tavanomaisimpien jauhelihakastikkeiden tilalle.

Metsästä lihaa ei ole tullut ruokapöytään vielä grammaakaan. Koko metsästyskausi meinasi jäädä remontti- ja työkiireiden takia väliin, mutta onneksi pääsin edes kerran jänisjahtiin aivan kauden päätteeksi.

Helsingissä hiihtoloman voisi nimetä uudelleen vaikka vesihiihtolomaksi tai nettisurffauslomaksi. Sisä-Suomessa oli onneksi vähän luntakin.

Kohta vuodet ovat veljeksiä

2008-02-11T20:49:00.000+02:00

Mitä jos Helsinkiin ei tule tänä talvena lainkaan pysyvää lumipeitettä? Onkohan semmoista joskus tapahtunut?

Auringonnousu parvekkeelta nähtynä - nyt alkaa olla tarpeeksi valoa, vaikkei lunta olisikaan.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella vielä on toivoa. Jos pysyvä lumi tulisi tällä viikolla, tämä vuosi olisi vasta kolmanneksi myöhäisin sitten vuoden 1911. Vuonna 1925 pysyvä lumi tuli Helsingin Kaisaniemeen helmikuun 22. ja vuonna 1993 helmikuun 19. päivä.

Uutta ennätystä odotellessa jatkan pohdintoja siitä, maksaako vaivan opettaa lapset hiihtämään. Kohta kymmenvuotias esikoinen ei ole Afrikan-vuosien ja vähälumisten talvien takia pitänyt koskaan suksia jalassaan. Jos poika menee armeijaan, niin kai ne siellä opettavat.

Anteeksi, naapurit!

2008-01-01T19:05:00.001+02:00

Ihan "vain lapsille" ostin:

Afrikkalaisten älykkyydestä

2007-12-23T08:19:00.000+02:00

Vahnasen Tatu se vain jaksaa. Hänen mielestään suomalaislapset pärjäävät Pisa-tutkimuksissa paremmin kuin kirgisialaiset, sillä me olemme älykkäämpiä. Pisa-tutkimuksissa pärjäämisen ja älykkyyden välinen yhteys olisi kuulemma ollut vieläkin selvempi, jos tutkimuksessa olisi ollut mukana kirgisialaisiakin vähä-älyisempiä afrikkalaislapsia. Minullapa on Tatulle hyviä uutisia: pari vuotta sitten olin paikalla pienimuotoisessa Pisa-kokeessa, jossa vertailtiin suomalaisten ja sambialaisten oppimistuloksia. Tulokset vahvistavat Vanhasen teorian.

Testi tehtiin näin: sambialainen isäntäni antoi esikouluikäiselle esikoiselleni ja seitsemättä luokkaa käyvälle Kayalle tehtäväksi piirtää ulkomuistista Afrikan kartan. Kuusivuotias esikoiseni sijoitteli kartalle kymmenkunta maata omille paikoilleen, kun taas 13-vuotiaan Kayan kartalle piirtyi vain kaksi valtiota hänen kotimaansa Sambian lisäksi.

Suomi-Sambia-älykkyysmaaottelu päättyi siis 100-0 arjalaisten hyväksi. Otoksen pienuudesta ja tutkimusmetodin pikku puutteista ei liene haittaa, sillä ymmärtääkseni Vanhasen oma tutkimusaineistokaan ei ole aivan vedenpitävä. Mutta olisiko tulos selitettävissä millään muulla tekijällä kuin älykkyydellä? Tässä pari taustatekijää, joilla voisi olla vaikutusta tulokseen:

- Esikoiseni opetettiin muiden Sambiassa asuneiden ulkomaalaislasten tavoin lukemaan ja kirjoittamaan hyväosaisille tarkoitetussa yksityisessä esikoulussa. Oppilasryhmät olivat pieniä ja jokaisella ryhmällä oli useampia opettajia.
- Kaya ei käynyt esikoulua. Kun hän aloitti ensimmäisen luokan, hän ei ollut koskaan omistanut kynää tai kirjaa. Koulu alkoikin harjoituksilla, joilla opeteltiin kynän kädessä pitämistä ja kirjan sivujen kääntämistä.
- Kayan koulussa oli seitsemän suurta luokkaa ja vain kolme opettajaa. Kirjoja ja muita opetusmateriaaleja ei riittänyt kaikille ja opettajien palkka oli niin kehno, että harvalla oli motivaatiota tehdä työtään kunnolla. (Palkkakaan ei ollut itsestäänselvyys: naapurikylän opettajalle valtio ei maksanut penniäkään, ja hän työskenteli koulussa vanhempien keräämällä ruokapalkalla.)
- Vapaa-ajallaan esikoiseni luki Aku Ankkoja ja pelasi tietokoneella lasten opetuspelejä. Samaan aikaan Kaya osallistui perheensä maatöihin. Tietokoneista hän ei ollut kuullutkaan, sillä hänen kotikylässään ei ollut sähköä.
- Esikoiseni oli käynyt monessa kartalle piirtämässään Afrikan maassa, mutta Kaya ei ollut koskaan matkustanut kovinkaan kauas kotoaan. Lähin auto oli naapurikylässä 18 kilometrin päässä, ja lähimmälle bussipysäkille oli noin 70 kilometrin matka. Bussimatka pääkaupunkiin olisi maksanut yli keskimääräisen kuukausipalkan, eikä kumpikaan Kayan vanhemmista saanut kuukausipalkkaa.
- Kaya ja puolet hänen ikätovereistaan olivat normaalia lyhytkasvuisempia siksi, ettei heillä ollut tarpeeksi ruokaa. Sanovat, että nälkäisenä on vaikea keskittyä koulunkäyntiin.

Voisiko kysymys olla siis sittenkin siitä, että Suomi, Kirgisia ja Sambia tarjoavat lapsilleen hieman erilaiset lähtökohdat pärjätä Pisa-tutkimuksissa ja elämässä ylipäätään? Epäilemättä tutkimustulokseen vaikutti myös kotimme vessan seinälle ripustettu Afrikan kartta, jota esikoiseni tuijotteli aina pöntöllä asioidessaan.

Yet Another Note to Self

2007-10-21T11:26:00.000+02:00

Jos laukku unohtuu lentokoneeseen ja sen huomaa vasta matkatavara-aulassa, ei kannata luikahtaa sulkuportin läpi takaisin terminaaliin. Semmoinen aiheuttaa hälytyksen.

Turvanainen poimi minut kiitettävän nopeasti terminaalin ihmisvilinästä. Siinä vaiheessa kun olin läpäissyt ylimääräisen turvatarkastuksen ja päässyt koneen saapumisportille kyselemään laukkuni perään, se oli jo kiikutettu omatoimisesti matkatavara-aulaan.

Paluu lähtöruutuun

2007-10-12T20:48:00.000+02:00

Olen kertonut aiemminkin Gracen elämän käänteistä, joten jatketaan tarinaa.

Gracen talo paloi viime viikon tiistaina. Ruohokatto syttyi kolmelta yöllä tuleen, eikä hän ehtinyt pelastaa talosta kuin viisi lastaan ja kännykkänsä, jota hän pitää öisin tyynynsä alla.

Gracen esikoinen ja kuopus sekä oma esikoisemme Gracen keittiökatoksessa lokakuussa 2004.

Kaikki muu tuhoutui tulipalossa: säästöt, siemenviljat, keittiövälineet sekä lasten koulukirjat ja koulupuvut, joita ilman ei voi mennä kouluun. Kännykän lisäksi jäljelle jäi vain ompelukone, jota Grace säilyttää kotikaupunkinsa torilla olevassa räätäliliikkeessä.

Ennen tulipaloa Grace oli päässyt omilleen, räätälin hommista sai riittävästi rahaa lasten koulumaksuihin ja pienellä maapläntillä kasvoi ruokaa oman perheen tarpeisiin. Nyt hän on toista kertaa nollapisteessä.

Yksi Sambian-vuosiemme hienoimmista muistoista: pojat esittelevät Gracen lapsille ylpeinä päällikön lahjoittamaa kanaa ja kukkoa.

Sambiassa on varmasti paljon onnellisia loppuja. Itse en ole vain kuullut yhdestäkään.

Kuvasarjan viimeinen otos

2007-10-09T20:39:00.001+02:00

Tämmöinen keittiöstämme lopulta tuli:

Viikon ajan olemme asustelleet uudessa asunnossa. Takki on edelleen muutosta ja remontista tyhjänä, ja seuraavaksi pitäisi remontoida asuntorempan päreiksi pistämä kroppa. Vaan onhan tässä aikaa toipua.

Olipa kerran Itä-Helsinki

2007-09-19T21:38:00.000+02:00

Istuin viime perjantai-iltana metrossa mustaihoisen miehen viereen. Seuraavalla asemalla viereen änkesi kymmenkunta kännistä skinheadia, joista pari alkoi sättiä väärän värisenä pitämäänsä ihmistä. Pikku hiljaa skinien muutenkin hävyttömät loukkaukset alkoivat muuttua fyysisiksi: he kävivät kiinni miehen vaatteisiin, lääppivät kähärää tukkaa ja pyyhkivät hiuksista "likaantuneet" sormensa hänen takkiinsa.

Itse olisi luikkinut vastaavassa tilanteessa karkuun, mutta afrikkalaismies ei alistunut: pakenemisen sijaan hän nousi seisomaan ja pyysi kohteliaasti skinejä lopettamaan. Kun skinien uho vain yltyi, mies haastoi koko skinijoukon tuuppaamalla pahinta sikailijaa. Seurasi lyhyt kaaos, kun skinit yrittivät käydä joukolla afrikkalaismiehen kimppuun. Yritin itsekin pitää skinejä loitolla, mutta koska kaksi kymmentä vastaan -tappeluiden ennuste on huono, ehdotin afrikkalaiselle, että yrittäisimme jäädä seuraavalla asemalla pois.

Tilanne rauhoittui ja siirryin ovien lähelle päästäkseni mahdollisimman pian ulos. Raivostunut afrikkalaismies jäi kuitenkin aloilleen ja haki yhdessä skinien pääpukarin kanssa uutta tappelua. Sehän tietysti syntyikin, enkä päässyt enää oven luota kunnolla väliin; skini pääsi yllättämään miehen sivusuunnasta ja löi häneltä ohimon verille.

Tilanne laukesi lopulta skinien jäädessä pois metrosta. Pysäkki sattui olemaan myös afrikkalaismiehen määränpää, eikä hän suostunut vieläkään taipumaan skinien sikailun edessä, vaan käveli skinien kanssa laiturille. Kunnioitin miestä joka ei antanut skinien määräillä itseään, mutta en enää seurannut häntä. Toivottavasti hätiin soittamani poliisit ehtivät nopeasti paikalle.

Syy hitaaseen päivitystahtiin

2007-09-13T21:10:00.001+02:00

Inhoan remontoimisessa eniten:
- yllätyksiä
- hidasta hinkkaamista (esim. tapettien poisto, ylitasoitetun seinän hiominen)
- katon maalaamista (lienen ainoa ihminen maailmassa, joka onnistuu maalaamaan rapatun katon raidalliseksi)

Onneksi keittiöstämme tulee tosi hieno, aion ristiä kyökin überkeittiöksi. Sen asentaminen sujui ammattitaitoisten apuvoimien ansiosta kuin tanssi, Paluu kiittää ja kumartaa!

Sama keittiön seinä neljään kertaan. Vanhasta keittiöstä on tässä vielä tiskiallas paikallaan.

Kohta kyökki alkaa olla koneita, putki- ja sähköviimeistelyjä sekä sisustuslehden kuvarepparia vaille valmis.

Vuori

2007-09-13T20:59:00.000+02:00

Nicaraguassa oli kaunista. Saapa nähdä, löytyykö sama kuvauskohde tälläkin kertaa Chibukun blogista (jos alat jätkä kuittailemaan kuvieni laadusta, niin julkaisen susta sen pole dance -kuvan:) ).

Where the streets have no name

2007-08-25T20:22:00.000+02:00

Kirjoittelen tätä Managuassa, Nicaraguan pääkaupaungissa, missä laulun sanat pitävät todella paikkansa - kaduilla ei ole nimiä. Täkäläisillä postimiehillä ja taksikuskeilla ei ole helppoa.

Kun kuusi ja puoli vuotta kestänyt työsuhteeni eilen päättyi, huljutin varpaitani Tyynen meren rantahiekassa. Ei huono tapa lopettaa, vaikka ruokamyrkytyksestä toipuva vatsani ei ilahtunutkaan tilaamastani drinkistä.

Tämä on ollut hienoa aikaa: erityisesti Afrikan-vuosinani pääsin toteuttamaan melkeinpä kaikki oleellisimmat unelmani. Välillä on tuntunut jopa siltä, että vain lasten varttuminen ja oma ja läheisten vanheneminen ovat enää kokematta.

Kaipa tämä myönteinen mutta toisaalta myös tyhjä fiilis oli yksi syy sille, että päätin vaihtaa duunia. Uudet työt, uudet haasteet, uudet unelmat?

Täkäläinen värien käyttö on vinkeää.

Viidakoissa

2007-08-19T09:04:00.000+02:00

Siitä ei ole kamalan kauan, kun uhosin täällä, ettei meillä ole ainuttakaan viherkasvia eikä tule. Siitä huolimatta kodissamme asuu nyt neljä uutta isoa kasvia, joiden varjoissa lojuu kirjastosta lainattu huonekasvien hoito-opas. Jukka-palmun, traakkipuun ja peikonlehden perimme yläkerran pariskunnalta, joka muuttaa pienempää asuntoon ja piharoskikseen hylätyn limoviikunan dyykkasimme kotiimme eilen illalla. Ajatuksenamme on, että olisi sittenkin ehkä mukavaa, jos uudessa isommassa kodissamme olisi viherkasveja, ja niitä on myös tarkoitus opetella hoitamaan huolellisesti. Toistaiseksi asumme kuitenkin vielä pienessä asunnossa, joten nyt täällä on jotekin todella - eh - vehreää.

Vehreää on myös maalla, jonka sadosta nautimme. Kesäkurppariin suorastaan hukumme. Retiisit tosin epäonnistuivat, kun unohdin ne liian pitkäksi aikaa peltoon, mutta ei hätää: kylvin vielä uudet.

Prkl

2007-08-05T21:31:00.000+02:00

Järjestin tälle kesälle hulppean kuuden viikon kesäloman, ja ajattelin että näin pitkään pätkään mahtuisi huononakin kesänä taatusti edes muutama kunnon hellepäivä. Vaan kuinkas kävikään: koko loman ajan on ollut sateista ja viileää, ja nyt kun loma huomenna loppuu, kesän ensimmäiset tosihelteet ovat ovella.

Mielestäni Suomessa pitäisi harkita lakia, joka siirtää erityisen huonoille keleille osuvat kesälomat tuonnemmaksi samaan tapaan kuin sairastuminen.

Kaikesta huolimatta on varsin jännittävää palata lomalta nyt, kun olen juuri vaihtamassa työpaikkaa.

Kävimme viimeisenä lomapäivänäni uimarannalla, joka on reilun viiden minuutin pyörämatkan päässä tulevasta kodistamme. Sorsat ja ihmiset puuhastelivat rannalla omiaan sulassa sovussa.

Ei sisällä juonipaljastuksia

2007-07-28T21:49:00.000+02:00

Uusimman Harry Potterin ratkaisuhetkien lukeminen ruokamyrkytyksen kourissa oli aikamoinen trippi.

Kirjan tapahtumat alkoivat elää unissa omaa elämäänsä, ja kuumehoureissani keksin, että ehkäpä vatsatautini johtuu Voldemortista. Myöhemmin samana yönä mieleeni juolahti myös, että varmasti vaivani voisi parantaa jollakin hyvällä loitsulla.

Vaikka kumpikin ajatus ehti olla vakavassa harkinnassa vain silmäräpäyksen, oli aika villiä huomata ajattelevansa moisia.

Keski-ikäisistä äijistä, jotka kasvattavat omistakin lapsistaan mulkkuja

2007-07-12T22:15:00.000+02:00

Joukkueemme osalta Helsinki Cup loppui eilen. Koska olemme pieniä, emme pelaa tuloksista, eivätkä parhaimmin pärjäävät pääse jatkoon, vaan kaikki pelaavat samat kuusi ottelua menestyksestä riippumatta.

Parhaimmillaan junnu-urheilu on ihanaa. On upeaa nähdä lasten innostuvan, onnistuvan, kannustavan kavereitaan ja ylittävän itsensä. Hienoa on myös huomata, miten karvaskaan tappio ei horjuta joukkuetoverien lojaaliutta. Heikkoja ja epäonnistujia ei haukuta, eivätkä tytötkään ole yök, jos ne pelaavat omassa jengissä.

Touhu on kivaa, sillä suurin osa joukkueista noudattaa Palloliiton Kaikki pelaa -linjaa: kaikille annetaan tasaisesti peliaikaa, pelaajia ja vanhempia ohjeistetaan käyttäytymään kunnolla ja lapsille annetaan pelin aikana pelirauha. Pienikin vähemmistö voi kuitenkin tehdä junnu-urheilusta pahimmillaan täyttä paskaa.

Eräänkin Veikkausliigaan nousseen helsinkiläisseuran toimihenkilö antoi hiljattain 7-8-vuotiaille pelaajilleen esimerkkiä huutamalla ja öykkäröimällä pelin hädin tuskin teini-ikäiselle (!) tuomarille tavalla, josta seuraisi aikuisten peleissä vähintäänkin ulosajo. Koska tuomarikin oli vasta lapsi, hän alistui sikailevan valmentajan vaatimuksiin ja muutti jo antamansa (pelin kannalta merkityksettömän) tuomion. En voinut olla kysymättä äijältä, että hävettääkö. Ei kuulemma hävettänyt. Yhtään. ”Mä oon kuule itte ollu tuomarina ja mullekin on huudettu – mä tiedän miten tää homma toimii."

Sekään ei ole mukavaa katsottavaa, kun liian kunnianhimoiset valmentajat ohjaavat ihan tavallisia keskivertoaloittelijoita, jotka ovat juuri oppineet, kumpaan maaliin pitäisi ampua. Lapsia piiskataan voittoon monimutkaisilla taktisilla neuvoilla, ja kun he eivät ymmärrä niitä, valmentajia ripotellaan ympäri kenttää ohjaamaan hyökkääjien karvausta, määräämään vasemman pakin sijoittumista puolen metrin tarkkuudella ja ärjymään veskarin selän takana vastaantulo- ja sijoittumisohjeita. Mitä aggressiivisemmin valmentajat huutavat lapsille, sitä aggressiivisemmin lapset huutavat toisilleen.

Pahimmat valmentajat antavat piupaut Kaikki pelaa -säännöille ja jättävät surkeimmat pelaajansa penkille. Junnufutisurani ikävimmät hetket ovat olleetkin niitä, kun pieni lapsi itkee pelin jälkeen olevansa niin huono, ettei pääse edes kentälle.

***

Joukkueessamme kerrotaan vitsiä, jossa tiedustellaan valmentajan ja kännykän eroavaisuuksia. Vastaus on se, että kännykän saa äänettömälle, mutta valmentajaa ei. Vitsiin kuuluu vielä se lisäys, että tämä ei tosin koske meidän valmentajaamme. Ääliövalmentajat ovatkin jalkapallossa onneksi enemmän poikkeus kuin sääntö.

Vain muutaman kymmenen euron tähden

2007-07-06T15:48:00.000+02:00

Toin taannoiselta Sambian-matkaltani taas kassikaupalla lääkkeitä, sillä siellä ne ovat halpoja ja reseptivapaita. Ehdin jo unohtaa mikä lääke oli mihinkin tarkoitukseen, joten googletin vaikuttavan aineen allergialääkkeeksi epäilemäni paketin kannesta. Olihan se allergiaan, mutta kyseinen lääke saattaa kuulemma tappaa, jos sen nauttii greipin tai eräiden muiden ruoka-aineiden kanssa. Sen myynti on kielletty melkein kaikissa maissa.

Ilmankos myivät niin halvalla.

Suhteellisuudentajun juhlaa

2007-07-01T10:15:00.001+02:00

Tieverkkomme rapistumisesta huolestuneet asiantuntijat väittävät aamun Hesarissa, että "jo nyt tiet Suomessa ovat monin paikoin surkeammassa kunnossa kuin monissa Afrikan maissa". En halua vähätellä suomalaisen tieverkon ongelmia, mutta olisiko tämä Afrikka-vertaus sittenkin hieman liioiteltu?

Tie Kundalumwanshyasta Chibaleen Sambian keskiprovinssissa.

Jos tällä tiellä jää jumiin kuivan pintakerroksen alla vaaniviin kosteisiin hietikkoihin, ainoa irtipääsykeino on seuraava: haudataan vararengas noin puolesta välistä hiekkaan ja tallotaan ympärillä oleva hiekka mahdollisimman tiiviiksi. Sitten kiinnitetään auton vinssiköysi renkaaseen, pannaan vinssi päälle ja toivotaan että se irrottaa auton eikä hiekkaan haudattua rengasta. Jos kikka ei toimi tai autossa ei ole vinssiä, niin sitten toivotaan, että lähipäivinä ohi sattuisi ajamaan muita autoja.

Suurin afrikkalaisessa tiessä näkemäni reikä on vähääkään liioittelematta niin iso, että sinne olisi mahtunut pakettiauton lisäksi pari lehmääkin. Tämän sambialaistien suurin ongelma ei ole kuitenkaan reikäisyys vaan se, että reikäisillä paikoilla hidastavat autot joutuvat kuulemma joskus kongolaisten rosvojen hyökkäyksen kohteeksi.

Tällä tiellä oli paikoin niin paljon vettä, että varpaat kastuivat korkean maastoauton kyydissäkin.

Rikkaassa Botswanassa muutamat päätiet ovat afrikkalaisittain hyvässä kunnossa, mutta mielummin törmäisin hirveen kuin norsuun.

Malawi-järven etelärantaa myötäilevällä tiellä tulva oli vienyt sillan. Paikalliset huijarit olivat rakentaneet ainoan kiertotien eteen puomin, jonka avaamisesta he yrittivät veloittaa maltaita.

Tällä mosambikilaistiellä juutuimme monen muun tavoin hiekkaan.

Entäs Suomen teiden ongelmat? Kirjoittajat mainitsevat muun muassa sen, että "kaksikaistainen tie pakottaa ohittajan käyttämään vastaantulevan kaistaa; mutkainen väylä ei anna anteeksi yhtäkään ajovirhettä". Lisäksi meiltä puuttuu kirjoittajien mukaan eritasoliittymiä, ohituskaistoja ja keskikaiteita.

Jou

2007-06-28T09:17:00.000+02:00

Esikoinen (9 v.), on ihastunut uuteen - tosin hyvin vaatimattomaan - mp3-soittimeensa ja aivan erityisen ihastunut hän on Jukka Pojan uusimpaan levyyn Äänipäähän. Koska levy soi lähinnä soittimessa, en itse ole sitä ihmeemmin kuullut enkä kuunnellut. Tänään Esikoinen sai pasmani sekoamaan pahasti kysymällä kesken iltapalan, että mitä kotikasvattelu kotitarpeisiin tarkoittaa.

Eikä Jannekaan ollut himassa minua vastaamiselta pelastamassa.

Joskus unelmat toteutuvat

2007-06-21T10:14:00.000+02:00

Mistä tietää, että elämä hymyilee? No siitä, että saman vuorokauden sisään mahtuu puutarhapalstan kylvötöiden valmistuminen, kuusiviikkoisen kesäloman alku ja nappiin mennyt (elämän ensimmäinen) asuntokauppa.

Osta tässä nyt sitten asunto

2007-06-03T21:54:00.000+02:00

Perjantaina ilmestynyt VTT:n tutkimus vaihtoehtoisista putkiremonttimenetelmistä on päätynyt suorastaan vallankumoukselliseen löydökseen: uusista menetelmistä ole riittävästi tutkimustietoa. Ja minä hölmö kun kuvittelin, että juuri siksi se selvitys niiltä alun perin tilattiin, ettei uusista menetelmistä ole tarpeeksi tietoa.

VTT:n tutkimuksen lähteinä käytettiin internetiä, esitteitä ja pinnoituksia tekeviä yrityksiä. Aihetta käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia Valtion tieteellinen tutkimuskeskus ei käyttänyt, sillä ne "eivät ole helposti taloyhtiöiden saatavilla päätösentekoa tukevassa muodossa". Ei sitten tullut mieleen, että tässä mullistavassa selvityksessähän oltaisiin voitu muokata olemassaoleva tutkimustieto sellaiseen muotoon, että taloyhtiöt voivat sitä käyttää? Sen sijaan, että surffataan vähän netissä ja plärätään läpi remonttifirmojen esitteitä ja todetaan sen pohjalta, ettei tietoa ole olemassa?

Another note to self

2007-06-01T20:58:00.000+02:00

Voisi kuvitella, että olisin Afrikan-vuosina oppinut edes tämän verran:

Jos kääntää maata koko pilvettömän hellepäivän, niin aurinkovoiteen puuttuminen kannattaa huomata aikaisemmin kuin kuuden tunnin kohdalla. Ja sitten kun sen huomaa, niin oikea vaihtoehto on mennä pois auringosta sen sijaan, että suojaa kuumottavan kaljunsa t-paidalla ja polttaa siten vielä selkänsäkin.

Nyt sattuu.

Tämä komea fasaanikukko vierailee säännöllisesti puutarhapalstallamme.

Kanadalaiset, tuo maailman viisain kansa

2007-05-25T15:49:00.000+02:00

Kävin tänään mielenkiintoisen keskustelun Helsingissä risteilyvierailulla olevan kanadalaisturistin kanssa:
- Ovatko nuo alkuasukkaita?
- No, he ovat maasaita Tansaniasta.
- Onko Tansania Suomessa?
- Ei, se on Afrikassa.
- Ahaa, luulin heitä suomalaisiksi alkuasukkaiksi. Meillä Kanadassakin on joitakin alkuasukkaita.

Lisää leimoja passiin

2007-05-21T19:47:00.000+02:00

Paluun perinteinen Afrikan-matkaraportti on tälläkin kertaa Sambiasta. Valitettavasti en ehtinyt ottaa työmatkan perään vuosilomaa, joten villieläinkuvien tilalla on nyt lehmiä.

Sambiassa lehmiä uitetaan säännöllisesti todella pahanhajuisessa litkussa, joka suojaa niitä ihotaudeilta. Nämä lehmäparat joutuivat ylimääräiseen kylpyyn, jotta näkisimme, miten homma toimii.

Tältä maitotilan työntekijältä saattaa mennä duuni alta, jos EU:n kaavailemat vapaakauppasopimukset pakottavat Sambian poistamaan tullit EU:n maitotuotteilta.

Paikallisten pienviljelijöiden on vaikea kilpailla EU-tuotteiden kanssa, sillä jokaista eurooppalaista lehmää tuetaan kahdella eurolla päivässä. Sambiassa lehmät eivät saa tietenkään lainkaan tukia, mutta vertailun vuoksi sanottakoon, että sambialaiset ihmiset tienaavat keskimäärin alle euron päivässä.

Aamulypsyn jälkeen maitotonkat ajetaan polkupyörän selässä kylmäsäilytykseen. Pisimmillään matkaa on yli kymmenen kilometriä suuntaansa, joten monet lypsävät lehmänsä vain kerran päivässä.

Matkan ehdottomia kohokohtia olivat monet nostalgiatripit: viimeinen biljardipeli vanhalla pöydällä joka oli joskus omani, nokoset kotiterassin riippumatossa, löylyt tutussa saunassa ja niin edelleen. Seuraavan kerran kun menen Sambiaan (jos nyt vielä joskus sinne syystä tai toisesta päädyn), vanha elinpiirimme on muisto vain.

Rikoksia ja ratkontaa

2007-05-20T09:21:00.000+02:00

Tänään Janne tulee työmatkalta kotiin. Matka on ollut tavanomaista lyhyempi ja mennytkin paremmin kuin aikaisemmin - huolimatta siitä, että Esikoinen potee kovin kuluttavaa yhdeksänvuotistaitetta. Vaikka kotona onkin tylsää ilman aikuisseuraa, on tässä yksinolossa myös puolensa: voin rauhassa levittää ompelukaappini sisällön olohuoneen lattialle ilman, että siitä huomautellaan jatkuvasti ja samoin voin tuijottaa yökaudet poliisisarjoja ilman mielenosoituksellisia huokauksia. Nyt on menossa Komisario Morsen ensimmäinen tuotantokausi, Epäilyksen polttopisteitä olen nähnyt jo useita (ihana ihana Jane Tennison) ja Fitzeistä (ihana kamala tohtori Fitzgerald) odotan kuumeisesti lainaan toista tuotantokautta.

Toinen vuosipäivä

2007-05-05T16:42:00.000+02:00

Tasan kaksi vuotta Suomeen-paluusta, ja edelleen olisin mielummin siellä kuin täällä.

Lapsi on terve kun se leikkii

2007-05-04T22:07:00.001+02:00

Ja minä kun luulin olevani friikki, kun askartelin Afrikassa asuessani illasta toiseen lasten Bionicle-legohahmoista kitaraa soittavia rocktähtiä. Jotkut ovat vieneet tämänkin harrastuksen aivan uusiin sfääreihin:

Jos Lego-Rammsteinin pyrot tekivät vaikutuksen, niin kannattaa vilkaista legoversiot myös Numa Numa Songista ja Michael Jacksonin Thrilleristä. Skenen huipentuma lienee kuitenkin Lego-Jeesus.

Hilavitkutinta pukkaa

2007-05-01T21:03:00.000+02:00

Piipahdin Viikissä tiirailemassa lintuja, vaan eipä näkynyt kuin lokkeja ja variksia tällä kertaa.

Miksi ostaa tavallista rannekelloa, jos ranteeseen saa myös värkin, jossa on kellon lisäksi maailman pienin GPS, ilmanpainemittari, korkeusmittari, lämpömittari ja kompassi? Yksi Suunto X9i:n vinkeimmistä ominaisuuksista on se, että GPS:llä tallennettuja matkoja voi katsastella Google Earthin avulla yläilmoista käsin. Tässä esimerkkinä fillarointi kotoa työpaikalle:

(Pikselimössöiseksi YouTube-videoksi konvertoiminen vaatii tosin Google Earthin maksullisen version, kuten kuvasta näkyy.)

Vähäisen kokeilukäytön perusteella värkin ainoa huono puoli on se, että ekan fiksin saaminen voi kestää aika kauan.

Toveri suursmurffi

2007-04-29T20:24:00.000+02:00

"Jos on varaa maksaa miljoona, on oikeus asua [hienolla asuinaleella] ilman että vieressä on alkoholistien asuntola."
- Aino Mäkisalo NYT-liitteen jutussa, jossa haastateltiin porvareita (27.4.2007)

Jos vappufiilikset ovat matalalla Hakaniemen suunnassa, niin kannattaa vaihtaa NYT-liite smurffisarjakuviin. Smurffit elävät nimittäin suunnitelmataloudessa, ja suurmsmurffi on kommunistisen smurffiyhteisön Karl Marx. Jos ette usko dialektisen smurffismin olemassaoloon, niin lukekaa tietosanakirjasta.

Tänään muistelimme kahden vuoden takaisia Sambian-jäähyväisiämme syömällä maissipuuroa eli nhsimaa. En kehtaisi tarjota tekemääni nshimaa sambialaisille, mutta tämänpäiväinen kokkaukseni oli jo sen verran onnistunut, että väittäisinpä sen pesevän malawilaisen nshiman tai tansanialaisen ugalin, mosambikilaisista maissihirvityksistä puhumattakaan.

Merkittäviä linjauksia

2007-04-24T21:56:00.000+02:00

Kannatustaan tasaisesti menettävä RKP sanoo ansaitsevansa paikan hallituksessa kuin hallituksessa yhteistyökykynsä takia. Selkokielellähän tämä yhteistyökyky tarkoittaa sitä, ettei RKP ole halunnut tai pystynyt pitämään kiinni omista tavoitteistaan: hallituspaikan saadakseen puolue on valmis seisomaan ihan minkä tahansa politiikan takana.

Kun ne sitten kerrankin saavat jotain ihan aidosti omaansa hallitusohjelmaan, niin minkä Tärkeän Asian ne sinne junttaavat? Sen, että saaristossa laittomasti vainottuja merimetsoja saa alkaa lahtaamaan ihan laillisesti. Ne kun ovat menneet pilaamaan hehtaarikaupalla rannikkomaisemaa kakkimalla parikymmentä ulkoluotoa ikävän valkoisiksi.

Merimetsojen luontoon jättämää jälkeä voi pitää toisinaan ihan kivankin näköisenä, mutta vaikka tästä makuasiasta oltaisiinkin eri mieltä, niin silti haluaisin kuulla joltakin itseäni viisaammalta, miten muutama kakkainen luoto voi olla hallitusohjelmatason asia.

Tuore kauppa- ja kehitysministerimme osaa sen sijaan kirjoittaa suurista asioista. Tämmöistä Paavo tuumii ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomeen:

"Suomen tilanne on suhteellisen hyvä. Olemme syrjässä pahimmilta myrskyiltä ja sateilta. Sateiden lisääntyminen ei ole ongelma, jos ne pysyvät jossakin kohtuudessa. Kuivuuskaan ei pahemmin haittaisi, kun meillä riittää kasteluvettä. Ilmaston lämpeneminen pikemminkin parantaa kuin heikentää Suomen maatalouden kilpailukykyä."

Eiköhän siis luovuta kansallisen edun nimissä kuudennesta ydinvoimalasta?

Pelastautukoon ken voi

2007-04-17T15:54:00.000+02:00

Juuri kun ehdin sanoa viihtyväni töissä ja Suomessa, ne menevät tekemään Väyrysestä kauppa- ja kehitysministerin. Seuraavan neljän vuoden ajan kun menen töihin, niin joka ikisenä päivänä työni on vaikuttaa Paavo Väyrysen päätöksentekoon.

Tunnen olevani osa jättimäistä käytännön pilaa. Äkkiä ulkomaille!

Onnellisen elämän salaisuus

2007-04-15T21:42:00.000+02:00

Olen tainnut vihdoin keksiä, miten Suomessa voisi ehkä viihtyä. Avain onneen ei ole lottovoitto tai suurempi palkka, vaan osittainen hoitovapaa ja nelipäiväinen työviikko.

Harkitsin nelipäiväisyyttä melkein pari vuotta, mutta lopullinen päätös jäi melkein tekemättä. Aina tuntui olevan kaikenlaisia tarpeita, joiden täyttämiseksi piti raapia kasaan jokainen likenevä euro.

Unelma nelipäiväisestä työviikosta taisi jo melken unohtua, kunnes tutustuin sattumalta Osmo Soininvaaran tuoreeseen kirjaan. Siinä Osmo kirjoittaa, ettei lisääntyvä vauraus kasvata onnellisuutta, sillä jatkuva talouskasvu syntyy aina vaan rankemmalla työtahdilla. Kasvun maksimoinnin sijaan onnellisuus syntyy siitä, että lyhennetään työaikaa ja vietetään laadukasta, kiireetöntä vapaa-aikaa.

Niinpä: vajaan 20 prosentin lasku tuloissa ja sen myötä kauppaan jäävät uudet hilavitkuttimet eivät harmita yhtään, jos lisääntynyt vapaa-aika nostaa elämänlaatua tuplasti. Ainakin loppuvuoden ajan voin ajatella joka maanantaiaamu, että ylihuomenna työviikko on jo melkein putkessa.

Merkkipäivä

2007-03-30T20:31:00.000+02:00

Tänään tililleni on kopsahtanut elämäni ensimmäinen oikea kuukausipalkka! Kunnioitettavassa 33 vuoden iässä! Juhlistin päivää juomalla herkkukahvin sekä ostamalla esikoiselle upouudet nappikset sekä lenkkarit (Hulluilta päiviltä tosin). Muutoin päivä on mennyt yskiessä ja pärskiessä. Huomenna pitäisi isännöidä esikoisen syttärikemut, jonne on tulossa noin kaksikymmentäviisi tenavaa. Juhlien kohokohdaksi on suunniteltu Aku Ankka -aiheinen tietokilpailu.

Putoava ehdokas?

2007-03-11T21:18:00.000+02:00

Kai Ovaskainen ei näköjään usko läpimenoonsa eduskuntavaaleissa:

Pankki tulee vastaan

2007-02-23T21:00:00.001+02:00

Asuntokuumetta pukkaa, ja elämäni ensimmäiset lainaneuvottelut ovat nyt takana. Pankissa en ehtinyt laittaa edes persettä penkkiin, kun tyrkyllä oli lainasumma jota hullukaan ei olisi vielä kymmenen vuotta sitten ottanut. Yritin toppuutella kertomalla, että emme ole vielä kysyneet keneltäkään vakuuksia, mutta lainan saa kuulemma ilman takaajiakin. Sekään ei ole este, että toinen lainanhakija on tällä hetkellä työkkärin määräaikaisesti tukityöllistämä.

Tähtitieteellisestä lainasummasta huolimatta kuulumme pankin laskelmien mukaan maksukykyluokkaan A. Keitähän sieltä B-kategoriasta mahtaa löytyä, jos kaltaiseni kansalaisjärjestöhörhö ja tuleva alipalkattu kirjastotäti ovat A-luokkaa?

Siunattu arkkupakastin

2007-02-16T22:54:00.000+02:00

Meiltä löytyi toissapäivänä täi. Yksi yksinäinen kökötti piponi ulkopinnalla. Muita ei löytynyt omasta eikä muiden päästä, mutta päätin silti ottaa järeät keinot käyttöön: pesin päät, vuodevaatteet ja pyyhkeet, imuroin patjat ja pussitin kaikki (kaikki!) muut mahdolliset tavarat parvekkeelle odottamaan pakastusvuoroaan. Kaksi kertaa vuorokaudessa otan pakastimesta satsin pusseja pois ja pistän uudet tilalle. Ensi viikon puolivälissä urakka on todennäköisesti ohi.

Pojat olivat asiasta innoissaan: "Vähän siistii tällainen täipäivä", esikoinen sanoi. Pojat eivät nimittäin menneet eilen kouluun, sillä en saanut shampoota ostettua ennen koulupäivän alkua. Varoittelin vähän, ettei tukkaan mahdollisesti muuttaneella yhdyskunnalla ehkä kannata koulussa ihan kamalasti leveillä.

Kehitys kehittyy

2007-02-10T18:56:00.000+02:00

Meillä oli tänään Monopolipäivä. Järkytyksekseni huomasin, ettei pelissä operoida enää käteisellä, vaan pelaajat vinguttavat visaa pankkikortin lukulaitteessa.

No, eipä vanhoilla monopolirahoilla olisi uusitussa pelissä mitään tehnytkään, sillä kiinteistöjen hinnat ovat hieman kohonneet siitä, kun viimeksi pelasin. Esimerkiksi Mannerheimintien hinta on noussut vanhan Monopolin 350 eurosta 3 200 000 euroon.

Pianomies on hiano mies

2007-02-09T22:23:00.000+02:00

Tähti on syntynyt, ja se löytyy täältä.

Toivottavasti se laulaa seuraavaksi Iron Maidenia.

Kaikkien vaalikoneiden äiti

2007-01-27T18:14:00.000+02:00

Yhdistys, joka sanoo puolustavansa työstä syrjäytettyjen ihmisarvoa, on julkaissut yhden kysymyksen vaalikyselyn, johon eduskuntavaaliehdokkaat voivat vastata vain liittymällä yhdistyksen kannatusjäseneksi ja maksamalla siitä 50 euroa. Maksusta kieltäytyvien ehdokkaiden vastaussivulla lukee:

"Tämä ehdokas miettii vielä, montako kymmentä tuhatta ääntä hän menettää, jos ei puolusta työstä syrjäytettyjen kansalaisten perusoikeuksia."

Eli perusoikeuksia puolustavien ehdokkaiden on siis pakko maksaa, tai he saattavat menettää kymmeniä tuhansia ääniä? Aika veijareita.

EDIT: Yhdistys on näköjään poistanut sivuiltaan uhkaukset siitä, että jäsenmaksusta kieltäytyvät eduskuntavaaliehdokkaat menettävät kymmeniä tuhansiä ääniä. Kepin sijaan tarjolla on nyt porkkanaa: kannatusjäsenyysmaksussa on 50 prosentin ale!

Nollatutkimuksen helmiä

2007-01-24T09:08:00.000+02:00

"Syöpäpotilaat ja heidän läheisensä pelkäävät syöpää selvästi enemmän kuin muut. Syöpäjärjestöjen kyselyn mukaan eniten syövässä pelottavat oman ja läheisen hyvinvoinnin menetys ja kuolema." (HS 24.1.07)

Sepä olisikin ollut yllättävää, jos terveet olisivat pelänneet syöpää enemmän kuin syöpään sairastuneet tai heidän omaisensa.

Kuinka vasemmalla?

2007-01-21T20:05:00.000+02:00

Vasemmistoliitto tekee pesäeroa demareihin iskulauseella "Oikeasti vasemmalla". Nyt SKP voisi puolestaan tehdä eroa Vasemmistoliittoon julistamalla olevansa "Vasemmasti vasemalla". Ja Kokoomus voisi jatkaa työväen presidentti -teemaansa ottamalla vaalisloganikseen "Vasemmasti oikealla".

En aio äänestää vasemmistoliittoa, mutta symppaan silti kovasti oman värin esiintuomista. Puolueiden poliittiset erot ovat sen verran pieniä, ettei sillä ole ollut juuri väliä, että kuka hallituksessa istuu. Toisaalta, onhan sitä ennenkin saatu eroja aikaan vaalien ajaksi.

Viime aikoina tapahtunutta

2007-01-12T10:16:00.000+02:00

Olin näkevinäni faijan ensimmäistä kertaa moneen moneen moneen vuoteen. Se on tämä aika vuodesta, jolloin näitä harhoja näkyy, jos näkyy.

Minulle luvattiin harjoittelun jälkeen puolen vuoden palkallinen jatko. Jee! Oikea työ! Palkkaa! Omaa rahaa!

Viime vuoden kevättalvella alkanut virkkausintoni jatkuu. Joululahjoiksi virkkasin 24 patalappua ja 6 kassia ja sain lahjaksi anopilta virkkaajan käsikirjan Stitch 'n bitch: koukussa. Siitä huolimatta, että olen valovuosia vanhempi kuin ne, joille kirja on suunnattu, on kirja mielestäni mainio. Vein jo äidin jämälangat, ja nyt on jakku tekeillä.

Aloin vieroittaa itseäni tummasta suklaasta. Näen unia, joissa löydän suklaakätköja. Elämä on hankalaa, kun kaikkeen tulee suhtauduttua niin addiktiivisesti.

Olen saanut kohtuuttomia ja järjettömiä raivareita sekä Jannelle että lapsille. Matalamielisesti olen syyttänyt säätä (!), opiskelukiireitä ja väsymystä. Vielä olisi kaksi kirjatenttiä jäljellä.

Tänään aion kuitenkin ottaa mehevän iltaloman ja ihailla (ilman suklaata) 5 h 20 min Mr Darcya ihka elävänä. Kyllä kirjasto on ihana!

Mosh and go

2007-01-06T10:43:00.000+02:00

"Tulin tänne Lontoosta mukanani vain 200 dollaria ja hiustenkuivaaja." - Phil Lewis, L.A. Guns

Voiko olla mitään hienompaa kuin se, että kirjamakuni hyvin tunteva puoliso työskentelee kirjastossa? En tiennyt tämänkään helmen olemassaolosta mitään, ennen kuin se kannettiin eteeni. Tukkaheviä käsittelevässä kirjassa hienointa ovat luonnollisesti kuvat, mutta toki meikattujen alfaurosten puheetkin ovat äärimmäisen viihdyttäviä.

"Sitä aina vihaa omaa tukkaansa, mutta en haluaisi tehdä tätä kaljuna." - Steven Sweet, Warrant

"Oksentaminen on toiseksi paras laukeaminen orgasmin jälkeen. Diggaan siitä todella [...] Se on kuin orgasmi, joka tulee ulos suusta. Se on seksuaalista." - Sebastian Bach, Skid Row

"Älä koskaan nai parvekkeilla, varsinkaan jos olet kännissä." - Jani Lane, Warrant

"Tämä on seksikkäintä musiikkia, jota minun porukkani on koskaan soittanut, ja nää on seksikkäimmät vitun muusikot. Kun ne soittaa, se on seksiä." - David Coverdale, Whitesnake

Kirjassa ei ole lainkaan uusia haastatteluita. Kirjoittajan mukaan siksi, etteivät entiset rokkitähdet kehtaa enää sanoa mitään näin coolia. Übereintä läppää heittää tietysti Mötley Crüe. Alla olevat pari esimerkkiä eivät missään nimessä tyhjennä bändin verbaalista pajatsoa, joten tukka- ja kikkelihevin ystävien kannattaa käydä lainaamassa kirja (löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista) ja lukemassa loputkin:

"Fanit ymmärtävät, että huumeet, seksi, juominen ja ylettömät elämäntavat heijastuvat Mötley Crüen musiikista." - Nikki Sixx, Mötley Crüe (1985)

"En käytä huumeita. Mielestäni huumeet ovat pahasta." - Nikki Sixx, Mötley Crüe (1986)

"Sana 'siivoton' todella sopii meille. Kaikilla meistä on bändäreitä ja jokainen kännää, käyttää huumeita ja harrastaa villiä seksiä. Olemme vain erittäin rehellisiä - me myönnämme kaiken." - Nikki Sixx, Mötley Crüe (1987)

"En käytä huumeita. En käytä huumeita. Toivon, että tämä menisi jakeluun." - Nikki Sixx, Mötley Crüe (1987)

"Vitun hienoa! Anna mulle toi huume! Yeah, otan tuonkin! Vittu en välitä, mä syön sen!" - Vince Neil, Mötley Crüe (1988)

"Joo, eka vieroitus ei onnistunut..." - Nikki Sixx, Mötley Crüe (1990)

Yritys hyvä kymmenen

2006-12-19T20:36:00.000+02:00

En ole mikään askartelu- enkä puuhaihminen. Etenkään lasten kanssa, enkä varsinkaan joulun alla. Vielä on tuoreessa muistissa jo usean vuoden takainen päätökseni täyttää äitiyden vaatimukset askartelemalla lasten kanssa koristeet joulukuuseen. Askartelutuokion lopputulos oli se, että minä huusin, lapset itkivät ja lopulta Janne teki koristeet yksin. Sen jälkeen päätös "ei ikinä enää" on pitänyt visusti.

Paitsi tänä vuonna. Esikoinen sai pikkujoululahjaksi piparkakkutalon muotit, eikä minulla ollut sen jälkeen mitään mahdollisuutta olla taloa rakentamatta. Poikien suosiollisella avustuksella tietysti.

Vastoin pahimpia odotuksia selvsimme souvista hyvin: kukaan ei itkenyt eikä huutanut, ärräpäitä käytettiin maltillisesti ja palovammatkin jäivät minimaalisiksi. Lisäksi talosta tuli kaunis, vaikkakin vino.

Matkaraportti

2006-12-16T16:24:00.000+02:00

Heli patisteli kirjoittamaan matkaraporttia Tansaniasta ja Sambiasta.

Matkan varrelta: pieni pilvi heittää suuren varjon Saharan autiomaan hiekalle.

Pakollinen lapsikuva Tansaniasta, Mehayon kehitysvammaisten lasten keskuksesta.

Kun entisen kotini ja työpaikkani portti aukeni edessäni ensimmäistä kertaa, melkeinpä odotin lasteni juoksevan minua vastaan.

Kameleontti hiipimässä entisen kotikatuni yli.

Tiukasta aikataulusta huolimatta ehdin ajaa yhdeksi yöksi Kafuen luonnonpuistoon kokeilemaan uutta sikahienoa objektiiviani. Kun jätin pääkaupungin kiireet ja murheet taakseni, kännykän kenttä katosi ja maastoauton radiosta alkoi kuulua pelkkää kohinaa, nostalgiafiilikset nousivat huippuunsa.

Seeprat pakenevat autoani.

Virtahevot tappelevat Kafue-joessa.

Maksetuissa safariajeluissa on se hyvä puoli, että voi keskittyä kuvaamiseen kun ei tarvitse itse ajaa. Omalla autolla ajaessa ei tule ensimmäisenä mieleen alkaa räpsimään kuvia esimerkiksi silloin, kun poikasiaan puolustavat norsut ryntäävät töötäten ja korvia höristellen auton kimppuun, niin kuin tässä kuvassa.

Reissun yksi kohokohdista oli tähänastisen elämäni hienoin leopardikohtaaminen. Toinen kohokohta oli telttailla Kafuen luonnonpuistossa leirintäalueen ainoana vieraana ja keskittyä hyeenojen ulvontaan, leijonien karjuntaan ja muihin yön ääniin, gin-tonicista ja sen sellaisista nautiskellen.

Takaisin Afrikkaan

2006-11-20T21:19:00.000+02:00

Ensi yönä lähden kohti entistä Afrikan-kotiani samaa reittiä kuin sieltä aikanaan tulin: ensin viikko Tansaniassa ja sitten toinen työviikko Sambiassa.

On varmasti haikean riemullista päästä katsomaan, miltä entinen koti näyttää ja mitä kaikille tutuille kuuluu. Siitäkin huolimatta, että matkustan sinne selittämään heille, miksi työpaikkani vetäytyy Sambiasta ja päättää siten heidän työsuhteensa.

Puolet matkalaukusta täyttyi tuliaisista: ruisleipää ja salmiakkia suomalaisille, käytettyjä kännyköitä sambialaisille.

Kysymys ja vastaus

2006-11-03T23:59:00.000+02:00

Illan pääuutislähetyksessä kerrottiin, että Suomen aluevesillä on nähty ensimmäistä kertaa valkonokkadelfiinejä. Tänä historiallisena hetkenä toimittaja päätti kysyä suomalaiselta delfiiniasiantuntijalta seuraavaa:

"Mistä delfiinit ovat todennäköisesti Suomen merialueille tulleet?"

Asiantuntija vastasi:

"No kyllä ne tuolta Tanskan salmien kautta tulee."

Piip piip

2006-11-02T13:26:00.000+02:00

Esikoisella oli taannoin lelupäivä, jota odotettiin kovasti ja johon valmistauduttiin huolella: mukaan valittiin valokoima isältä perittyjä ritarilegoja. Päivä oli kuitenkin karvas pettymys, sillä kukaan ei kuulemma ollut kiinnostunut leikkimään hänen kanssaan ritarilegoilla, vaan kaikki halusivat osallistua Gameboy-pelien pelaamiseen, Pokémon-korttipeliin tai Star wars -legoleikkeihin (joihin ritarit eivät mahtuneet mukaan). Kotona esikoinen itki kuinka kamalaa on, kun hän aina odottaa lelupäiviä ja ne ovat aina pettymyksiä.

Minä kilahdin ja ajattelin, että menen lähimpään ostoskeskukseen ja ostan sieltä kaikki mahdolliset muotivärkit gameboy-peleistä poke-kortteihin ja uudenuutukaisiin legoihin - rahasta viis, onhan visa.

Ennen kuin ehdin suunnitelmaa toteuttamaan, Janne ehdotti, että kaivaisimme ensin meidän 24 vuotta vanhat elektroniikkapelimme esiin ja asentaisimme niihin patterit. Niin teimme, ja pelit olivatkin kotioloissa menestyksiä. Myös toissapäiväinen lelupäivä oli tällä kertaa ollut mukava, sillä kaveritkin olivat tykänneet "maailman ensimmäisestä Super Mariosta". Lelupäivän upeutta oli vain lisännyt se, että opettajallakin oli pienenä ollut samanlainen Donkey Kong.

Maailmankuulu videopelihahmo Super Mario esiintyi ensimmäisen kerran Donkey Kong -pelissä vuonna 1981. Tämä ldc-näytöllä varustettu piipitin näkyy kelpaavan myös nykynuorille.

Geologin synninpäästö

2006-10-30T21:43:00.000+02:00

Nytpä tiedän, mitä teen seuraavalla kerralla, kun joku alkaa selittämään, miten hienoa on, että olen "uhrannut" elämäni kehitysmaiden auttamiseen.

Testasin juuri pitkästä aikaa ekologisen jalanjälkeni, ja testin tulos oli se, että jos kaikki eläisivät kuin minä, ihmiskunta tarvitsisi 3,8 maapallon verran luonnonvaroja. Jos en toimisi nykyisessä maailmanparannusammatissani ja saisi siten maksimimiinuspisteitä mannertenvälisestä lentämisestä, elintavoilleni tarvittaisiin vain 2,7 maapalloa.

Tarvitsen siis reilun maapallon verran luonnonvaroja silkkaan maailmanparantamiseen.

Saharan yllä matkalla Suomeen.

No, onneksi hutkivan journalismin lippulaiva MOT kertoi tänään ties kuinka monetta kertaa, että kaikki viherpiipertäminen ja aivan erityisesti lentämisen välttäminen on turhaa. Tällä kertaa objektiivinen toimittajasetä löysi Suomesta eläkkeellä olevan geologin, joka uskoo ettei ihminen lämmitä ilmastoa.

Kaksoiskansalainen

2006-10-28T11:40:00.000+02:00

Juttelimme juuri kuopuksen kanssa luokkatovereista, jotka elävät monikulttuurisissa perheissä. Kysyin, että eikö olisi mukavaa, jos hänkin voisi olla kuin he, eli sekä suomalainen että jonkun muun maan kansalainen.

- Mutta olenhan minäkin, kuopus vastasi.

- Miten niin?

- Olen suomalainen ja sambialainen.

Sambiassa asuessani korvaani usein särähti, kun maassa koko ikänsä asuneet valkoihoiset sanoivat olevansa sambialaisia - eiväthän he osanneet paikallisia kieliä, ja heidän elämäntyylinsä ja asenteensa muistutti edelleen siirtomaakauden menoa. Ei kuopuskaan Sambiassa savimajassa asunut, mutta hänen sanomanaan väite kuulosti söpöltä.

Muistoja menneiltä ajoilta

2006-10-25T20:40:00.000+02:00

Aku Ankka on vihdoin saanut haastajan, mutta en tiedä ollaanko siirtymässä ojasta allikkoon. Haastaja on nimittäin Kapteeni Kalsari. Melko hellyyttävää kuitenkin oli, kun näytin lapsille miten Kapteeni Kalsari -kirjojen liikkuvat kuvat (kun kahta peräkkäistä sivua vispaa ees taas, näyttävät sivuille piirretyt kuvat liikkuvan) toimivat. Molemmilta nimittäin pääsi hämmästynyt ja epäuskoinen hörähdys. Eivät olleet moista muinaisilta ajoilta periytyvää viihdykettä aikaisemmin nähneet. Voi näitä nykyajan pentuparkoja!

Madonna shoppasi lapsen Afrikasta

2006-10-21T10:19:00.000+02:00

Madonna on liittynyt kehitysmaista lapsen adoptoineiden supertähtien kasvavaan joukkoon. Tähti lennähti Malawiin, hankki eteensä rivin orpokotilapsia ja valikoi lapsirivistöstä itselleen reilun vuoden ikäisen David Bandan. Madonna viipyi maassa yhdeksän päivää, ja muutama päivä hänen lähtönsä jälkeen pikku David lennätettiin yksityissuihkarilla Lontooseen. Tämä hyväksyttiin Malawin korkeinta oikeutta myöten, vaikka lain mukaan malawilaislapsia voivat adoptoida vain sellaiset henkilöt, jotka ovat asuneet maassa puolitoista vuotta.

Tavallisille kaduntallaajille kansainvälinen adoptio on pitkä ja monimutkainen prosessi, jolla varmistetaan se, että adoptio on lapselle paras ratkaisu. Ilmeisesti sekä Britannian että Malawin adoptiolakeja rikkonut Madonna löysi ja näytti kaikille muillekin porsaanreiän, jota voidaan käyttää myös kansainvälisessä lapsikaupassa, kuten YK:n IRIN-uutispalvelun haastattelema eteläafrikkalainen asiantuntija toteaa.

Maaliskuu 2004: kuopuksemme leikkii Malawi-järven rannalla, paikalliset lapset työskentelevät kalaverkkojen kimpussa.

Madonna itse väittää noudattaneensa kaikkia lakeja ja muistuttaa, että adoptioprosessi alkoi jo "monta kuukautta" ennen kohuttua orpokotivierailua. Avoimessa kirjeessään Madonna toteaa saaneensa tietää, että Malawissa on yli miljoona orpoa ja halunneensa siksi "avata kotinsa ja auttaa lasta pakenemaan äärimmäisen kovaa elämää, köyhyyttä ja monissa tapauksissa kuolemaa".

Toivottavasti David Banda on tulevaisuudessa tyytyväinen siihen, että tuli material girlin shoppaamaksi. En tiedä, onko eristyksissä eläminen ja paparazzien kohteena oleminen mukavampaa kuin malawilaisessa orpokodissa kasvaminen, mutta toki Davidilla tulee olemaan aivan erilaiset mahdollisuudet elämässään.

Tosin Davidilla olisi ollut perhe myös Malawissa. Hänen äitinsä kuoli pian synnytyksen jälkeen ja sisaruksetkin ovat menehtyneet, mutta lapsen isä on elossa. Isä joutui antamaan poikansa köyhyyden takia orpokotiin, mutta hän pyöräili joka viikko 40 kilometriä tuodakseen lapselleen kotipuutarhansa hedelmiä ja leikkiäkseen hänen kanssaan. Tilaisuuden tarjoutuessa isä halusi kuitenkin pojalleen parasta ja antoi hänet adoptoitavaksi (ehkäpä hänen mieleensä ei tullut ehdottaa, että Madonna pelastaisi Davidin elämän takaamalle tämän isälle riittävän toimeentulon lapsensa elättämiseksi).

Nyt Davidin isä syyttää Madonnaa kritisoivia ihmisoikeusjärjestöjä siitä, että he ovat vain kateellisia hänen pojalleen. "Hallituksen väki kertoi minulle, että tämä on hyvä asia maallemme. Hän palaa takaisin koulutettuna ja pystyy auttamaan meitä", kertoo David Bandan isä IRIN-uutispalvelun jutussa, joka siteeraa brittiläistä Mail on Sunday -lehteä.

Onkohan uusi äiskä samaa mieltä pojan tulevaisuudesta?

Tosi fiksu adoptiojärjestely: tällä hetkellä David Banda on virallisesti 18 kuukauden väliaikaisessa adoptiossa, jonka aikana Malawin hallitus varmistaa, että adoptio on lapsen edun mukaista. Mitenkähän Malawin hallitus suunnittelee palauttavansa Davidin takaisin Malawiin ilman että lapsi siitä kärsii, jos selvitys osoittaisi adoption olevan huono idea? Tai miten he reagoisivat väliaikaisen adoption aikana, jos joku menisi näyttämään Madonnan seksivideot lapsen patavanhoillisessa kulttuurissa elävälle isälle, ja tämä alkaisi vaatia lastaan takaisin? (Tiettävästi isä ei tiennyt Madonnan taustasta mitään, kun hän antoi lapsensa adoptioon.)

Isin toimistossa

2006-10-18T15:29:00.000+02:00

Tänään oli taas vaihteeksi "olen huono isä" -fiilikset, kun jouduin perumaan lapsille pyhitettyjä ylityövapaitani ja tuomaan pojat koulun syysloman takia työpaikalle.

Vaan töissäpä lapsilla oli paljon hauskempaa kuin kotona: rakensivat korttitaloja ja pelasivat tietokoneellani nettipelejä sillä aikaa, kun istuin kokouksissa. Omatoimiset vekarat onnistuivat jopa löytämään firman atk-tuen avukseen, kun koneestani puuttuivat nettipelaamiseen tarvittavat ajurit (kiitos Heli!).

Aloin ajatella omaa lapsuuttani ja ymmärsin, että vierailu vanhempien työpaikalla on suorastaan merkkitapaus. Kunhan ei tule tavaksi.

Anna mulle lovee

2006-10-17T19:54:00.000+02:00

Kotiäitivuosinani kuuntelin aina kotona ollessani Radio Suomea, tai pääkaupunkiseudulla asuessani Ylen aikaista. Nyt moiselle on vaikea keksiä mitään hyvää syytä, mutta muistaakseni pidin iskelmästä (tiskaaminen oli huomattavasti mukavampaa Anssi Kelan Millan säestyksellä kuin ilman). Mitä karmeampi viisu ja ilmiselvemmät riimit, sen enemmän diggasin. Muistan Afrikassa kärsineeni akuutista koitimaisen iskelmän vajeesta, mutta lopulta aika teki tehtävänsä, ja vieraannuin sekä humpasta että kanavasta. Suomeen palattuani olen visusti vältellyt taajuutta 94.

Sen sijaan olen nyt hurahtanut Love-radioon - ja niin ovat luemma muutkin. Lähinnä kanavaa tulee kuunneltua arkivapaina sekä tällaisina päivinä, kun kuopus sairastaa ja on oltava kotona. Olemme kuunnelleet Kevyesti keskellä Lovee ja tanssahdelleet villisti (poika on toipumaan päin).

Sääli että tätä ihanuutta on enää 11 päivää jäljellä.102,4.

Kaikki paitsi malawiakvaario on turhaa

2006-10-15T18:21:00.000+02:00

Olen sijaistanut syksyn aikana pomoani, ja heti kärkeen vein läpi päätöksen, jonka seurauksena kaikkien Sambiassa työskentelevien ex-kollegoideni työsopimukset päättyvät. Jos töissä on raskasta, niin kotona kannattaa keskittyä olennaiseen:

Sain vihdoin muutettua akvaarioni sopivaksi Malawi-järven ahvenille. Kävimme Malawi-järvellä pari kertaa lomalla kun asuimme Sambiassa, joten näitä suuhautojia on tullut katseltua sukellusreissuilla myös livenä. Kuvassa sinihuulimalawiahven (labiotropheus caerlueus), sinikoirautaka (cynotilapia afra) ja sinihohtomalawiahven (pseudotropheus socolofi).

Sinikoirautaka (cynotilapia afra).

Kivet kaipaavat vielä leväkerrosta päälleen, jotteivät olisi niin kovin erivärisiä.

Loppuun vielä pari fotoa paikan päältä. Tässä vedetään malawi-fisuja nuotalla Nkhata bayssa pääsiäisenä 2004.

Kalastajat kokevat verkkojaan Cape Mclearilla pääsiäisenä 2003.

Kolme outoa naista

2006-10-14T21:13:00.000+02:00

Eilen oli työharjoittelupaikkani syntymäpäiväjuhlat, joiden järjestelyistä vastasin minä ja muutama muu. Eivät olleet mitkään kuolemattomat pippalot, mutta jatkoille kuitenkin mentiin baariin ja sieltä toiseen. Lopulta minä ja kaksi muuta naista päädyimme seurueen (siinä vaiheessa ainoan) herran luo kahville levyjä kuuntelemaan. Aamumetro toi kotiin, seitsemältä pääsin nukkumaan. Pojat heräsivät kahdeksalta.

Metrossa pohdimme, miten paljon herraa oli harmittanut se, että olimme hyväksyneet hänen kutsunsa enempiä vastustelematta. Toinen naisista totesi: "Musta kyllä vaikutti siltä, että L:stä oli ihan mukavaa, että kolme outoa naista oli sen luona yöllä kuuntelemassa levyjä."

Työläisäiti

2006-10-12T20:08:00.000+02:00

Kyllä, olen aloittanut työt. Tai en oikeita töitä, vaan työelämävalmennuksen, mutta yhtä kaikki päivät ja osa illoista on vietettävä muualla kuin kotona. Poikien päivät ovat pidentyneet, mutta muuten ovat sopeutuneet melko hyvin. Tosin täytyy sanoa, että riipii, kun kuopus tulee halaamaan iltavuorosta kotiuduttuani ja sanoo: "Kiva nähdä piiiiitkästä aikaa" tai esikoinen ymmärtäessään etten pääse mukaan hänen jalkapallopeliinsä: "Mutta sun työ on tulla mukaan peliin, eikä olla minään oppipoikana muualla". Ja kerran, kun vietin arkivapaata koulusta soitettiin, että esikoinen itkee kipeää vatsaansa. Lähdin siltä istumalta poikaa hakemaan. Kotiin päästyämme hän asettui akkareineen sohvalle ja huokasi syvään. "Olipa hyvä, että sulla oli tänään vapaapäivä", hän sanoi eikä enää loppupäivänä valittanut vatsaansa lain.

Minä olen viihtynyt hyvin. On snadisti väsyttävää keskittyä siihen, että antaa itsestään sosiaalisen ja ystävällisen vaikutelman, mutta eiköhän siihenkin hiljalleen totu.

Suurten kysymysten äärellä

2006-09-17T09:17:00.000+02:00

Ehdimme jo päätyä siihen, että nyt ei ole sittenkään oikea aika ryhtyä hakemaan duuneja Afrikasta. Olen yrittänyt sopeutua ajatukseen muun muassa laittamalla kuntoon asioita, jotka olen laiminlyönyt siksi, että olen pitänyt Suomessa asumista väliaikaisratkaisuna. Tärkein suomeenjäämisprojektini on hunningolle jäänyt akvaario, johon olisi tarkoitus rakentaa Malawi-ahvenille sopiva kalliomaisema (friikkailen Malawi-akvaarioita, sillä kävin sukelluskurssini Malawi-järvellä).

Päätös jäädä Suomeen tuntui jo aika lopulliselta, mutta eilen katsoimme dvd:ltä Minun Afrikkani, ja eikös täällä taas pohditakin, että josko sittenkin? Perkele, kun on vaikeaa.

Ruumisarkuista ja takinkääntäjäpoliitikoista

2006-09-08T21:09:00.000+02:00

A-studiossa kerrottiin tänään puoluetta vaihtaneista poliitikoista. Jutussa haastatellut poliitikot perustelivat puolueen vaihtoa sillä, että toisen puolueen kautta on helpompi päästä eteenpäin poliitikon uralla.

Puolueenhan pitäisi koostua suht samalla tavalla ajattelevista ihmisistä, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa johonkin tiettyyn suuntaan oman maailmankuvansa pohjalta. Onhan noita takinkääntäjiä ennenkin ollut politiikassa, mutta kyllä puolueisiin perustuva edustuksellinen demokratia alkaa olla heikoissa kantimissa, jos poliitikot kertovat julkisesti vaihtavansa puoluettaan (=ideologiaansa) siksi, että toista puoluetta (=ideologiaa) edustamalla pääsee eduskuntaan. Ihme, että meillä on näinkin korkeat äänestysprosentit.

Hesarissa kerrottiin muutamia päiviä sitten sambialaisista lapsityöläisistä, jotka murskaavat kiviä henkensä pitimiksi. Kun asuimme Sambiassa, lähimmät kivenhakkaajat työskentelivät alle kilometrin päässä kodistamme, ja suunnittelin moneen kertaan käyväni kuvaamassa heitä. Kivenhakkaajakuvat jäivät ottamatta, mutta heidän työpisteeltänsä jäi filmille tämä kleinbusissa toimiva ruumisarkkukauppa.

Kirjoja

2006-08-20T19:50:00.000+02:00

Satu haastoi meidät jo jokin aika sitten, ja Jannen yksinvaltainen päätös oli, että meemiin vastaan minä.

1. Kirja, joka muutti elämäsi?

Opin lukemaan kamalan myöhään, vasta tokan luokan keväällä. Sain silloin opettajaltani (palkinnoksi kunniakkaasta käyttäytymisestä) kirjan nimeltään Hippu hilpeä hylje, joka on ensimmäinen itsenäisesti lukemani kirja. Yritin kyllä ensin saada äidin lukemaan sen minulle ääneen, mutta hän ei suostunut. Sittemmin luin Virkanaisenkin mainitsemat Hiekkalan lapset (joista minulle ei tosin syntynyt samanlaista innostusta sotahistoriaan), joita olen yrittänyt esitellä myös jälkikasvulle, huonolla menestyksellä tosin.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

En lue kirjoja kuin kertaalleen. Mutta olisinko lukenut Tuntemattoman sotilaan ja Pohjan tähteet kahdesti? En ole aivan varma, saattaa olla.

3. Kirja, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Ehkä Koraanin selityksineen.... Muutoin en tunnu saavan sitä luetuksi.

4. Kirja, joka teki sinut kevytmieliseksi, hilpeäksi, huikentelevaiseksi?

Pakko ehkä vastata, että Vanhan testamentin Laulujen laulu. "Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli! Puhalla minun puutarhaani, niin balsamin tuoksu leviää ja armaani tulee puutarhaansa nauttimaan sen hedelmistä!" Tosin graduntekeminen hiukan söi kepeyttä.

5.Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin?

Monikin, itken usein ja vuolaasti. Mutta ensimmäisen valtavan itkukohtauksen aiheutti - tämä on noloa - Erich Segalin Love Story. Äiti juoksi hädissään huoneeseeni katsomaan mikä minulla on hätänä (olin kai 13-vuotias).

6. Kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi?

Suosittu vastaus tähän kysymykseen tuntuu olevan, kirja, jonka vastaaja itse olisi kirjoittanut. Sopii mulle myös.

7. Kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu?

Ei sellaista taida olla. Ikäviä kirjoja en lue.

8. Kirja, jota luet paraikaa?

Kesken on monta: Paul Austerin New York -trilogian Lasikaupunki, Margaret Atwoodin Orjatar ja Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea?

Saul Bellowin kirjoja olen aloittanut monta kertaa, mutten koskaan ole päässyt niissä sivua 50 pidemmälle. Ehkä joku päivä.

Kas, tästä meemistä jäi kätevästi kokonaan uupumaan se romanttinen tuuba, jota niin kovin mieluusti luen. Kera suklaan tietysti.

Haastaakin pitäisi, mutta koska tämä meemi on jo kaikkialla kiertänyt, niin olkoon.

On ryhdistäydyttävä

2006-08-19T17:51:00.000+02:00

Janne nimittäin uhkaa lopettaa tämän blogin, jollen minä aktivoidu.

Ensimmäinen kouluviikko on takana ja kuopuksenkin koululaisura alkoi. Tiistai oli ensimmäinen päivä ja valmistelut oli tarkkaan harkittu: lauantaina trimmattiin sivutukat (keesiä kasvatetaan ranskanlettiä varten), sunnuntaina teroitettiin kynät ja maanantaina pakattiin reput. Vajaan viikon kokemuksella voin sanoa, että skarpattavaa riittää vielä itse kullakin: esikoisen on opittava tekemään läksyt rauhassa, vaikka olisi miten kova hinku kiipparihippaan, kuopuksen on opittava huolehtimaan repustaan, lippiksestään, läksyistään ja ylipäätään kaikesta eikä minun kannata uskoa, vaikka kuopus miten vakuuttaisi, ettei läksyjä ole tullut.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että minä olen kouluni käynyt, joten ei kuulu mulle huolehtia muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, mutta voi olla että tästä poterosta minun on luovuttava. Varsinkin, kun kolmen unohduksen jälkeen vanhemmat kutsutaan koululle puhutteluun.

Norsuvaara Mölylässä

2006-08-12T20:46:00.000+02:00

Hesarin matkailusivuilla kuvailtiin pääkaupungin maalaismaisemia, mutta paras jäi esittelemättä. Löysin hiljattain lenkkeillessäni Mölylän rantakallion, josta näkee samalla silmäyksellä Tuomiokirkon ja lehmiä. Hiljattain säikähdin ruovikossa liikkuvien lehmien rytinää; epäilin sekunnin murto-osan ajan kestäneen takauman ajan, että sieltä tulee norsu.

Hauskinta Mölylässä on se, että olen saanut joka kerta nauttia metsästä ja hienosta maisemasta ihan itsekseni. Viime vuosisadan alussa Mölylässä oli vilkkaampaa: Sörkan työläiset rakensivat sinne kesänviettopaikakseen teltta- ja pahvimökkikylän, jossa oli kuulemma rennompi ja vapaampi meno kuin vastapäisessä Lammassaaren kesäsiirtolassa.

Työläiset matkasivat Vanhankaupunginlahdelle työväentalon edestä suurilla kirkkoveneiden kaltaisilla soutuveneillä, ja Pitkänsillan alla kajautettiin usein laulu, esimerkiksi Kansainvälinen.

Note to self

2006-08-11T23:10:00.000+02:00

Kuukautiskuppi on hyvä ja luotettava - jos sen muistaa asentaa paikalleen. Onneksi en ehtinyt kovin kauas kotoa.

Jälkiviisastelua

2006-07-20T11:38:00.000+02:00

Muistatteko vielä, kun maanpuolustuskorkeakoulun tutkija kommentoi VR:n makasiinien polttoa heti tuoreeltaan sanomalla, että kyse on "informaatiosodankäynnistä", jolla pyritään "vaikuttamaan päätöksentekoon tiedon ja kuvien avulla."

Sodan voittajia olivat kuulemma ne, joilla on ylivalta tiedon hallinnassa. Tutkija sanoi myös, että terrorismissa on samanlaisia piirteitä kuin makasiinien informaatiosodankäynnissä, vaikkei hän paloa terrori-iskuksi väittänytkään.

Mahtipontiset puheet hymyilyttivät jo silloin, sillä samoihin aikoihin palosta alettiin epäillä joitain 15-vuotiaita skeittarikakaroita.

Nyt on käynyt ilmi, ettei tapahtuma todennäköisesti ollut keskenkasvuisten skeittarisissien harkittu ja taidokas sotatoimi, vaan palo syttyi vahingossa itsestään. Olisipa ollut kiinnostavaa olla kärpäsenä katossa, kun informaatiosodankäynnin tutkija tutustui uutiseen.

Tunnustan moukkuuteni

2006-07-16T21:25:00.000+02:00

Kuvassa on Mäntän kuvataideviikoilla esillä oleva Jukka Lehtisen ja Marko Suomen taideteos Pukki kaalimaan vartijana, jossa on - kuten kuvasta näkyy - pukki ja kaalimaa. Samoilta herroilta on esillä myös taideteos nimeltä Potut pottuina. Siinä on tietysti yhden rivin perunapenkki.

Nykytaiteeseen on vaikea suhtautua luontevasti. Suurinta osaa en ymmärrä ollenkaan eikä se herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia - tai se saa aikaiseksi samanlaisen raivarin, jonka tutuntuttuni sai luettuaan seinälle vinoon naulatusta vihreästä villalanganpätkästä koostuvan teoksen nimeksi Vihreä diagonaali. Joskus, kuten kuvassa olevan teoksen kohdalla, hymähdän tyytyväisenä hauskalle jutulle ja jään epätietoisena miettimään, että pitäisikö minun ymmärtää teoksesta jotain syvällisempääkin. Joskus hyvin harvoin teos pysäyttää ja saa aivosoluni liikkeelle; kuvataideviikoilla näin teki ainakin Santeri Tuorin Wilma. Juuri koskaan en kuitenkaan osaa sanoa, mitä taiteilijat haluavat teoksillaan sanoa, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mikä näistä teoksista on teknisesti ottaen hyvää tai huonoa taidetta.

Musiikin kanssa on helpompaa, kun tuli tahkottua lapsuudessa viulut, musiikinteoriat ja bändisoittimet: siitä pystyy sanomaan mikä on tehty hyvin ja mikä sinnepäin, ja jos siitä sinnepäintehdystä sattuu syystä tai toisesta tykkäämään, sen osaa perustella itselleen. Maalausten ja vastaavien kanssa näin ei ole, ja siksi tunnen oloni taidenäyttelyissä usein tyhmäksi ja päästän defenssit valloilleen: ei tässä prkl ole järjen hiventäkään.

Pojat uimassa Mäntän serkustensa kanssa.

Saimme kutsun sikahienoille yksityiselle rokkifestareille, joiden teemana oli hippeily. Vaan meidän pojatpa halusivat olla punkkareita.

Nekrologi teltalle

2006-07-06T19:57:00.000+02:00

Rakkaan telttamme viimeinen palvelus omistajilleen oli se, ettei se hajonnut yöllä ukkoskuuron aikana, vaan keskellä päivää. Telttailu olisi loppunut kyllä muutenkin, sillä telttareissua varta vasten ostettu pumpattava makuupatja puhkesi heti kättelyssä.

Telttamme tarina päättyi Petkeljärven kansallispuistossa Ilomantsin lähellä.

Kolilla oli mukavaa siitä huolimatta, että jouduimme vuokraamaan mökin ja valitsimme vahingossa leirintäalueen loma-asuntomessujen vierestä.

Onneksi ystävät auttoivat hädässä ja antoivat yösijan, joten seikkailimme Pohjois-Karjalassa ja Savossa kuta kuinkin suunnitelmien mukaan. Kiitos asianosaisille, hauskaa oli!

Tien päällä taas

2006-07-01T14:55:00.000+02:00

Voi sitä fiilistelyn määrää, kun kaivoin esiin Afrikassa käyttämämme teltan, joka ottaa ensimmäisen kosketuksensa kotimaan kamaraan huomenna. Nostalgiatunnelmiin sopii, että täällä Suomessa kierrämme rakkaan telttamme kanssa sekä minun että Sannan lapsuudenmaisemissa Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Telttaretken kunniaksi kävimme lasten kanssa läpi kuvia teltan aiemmista seikkailuista. Tähän mennessä se on vieraillut muun muassa seuraavissa paikoissa:

- Kalaharin autiomaa Botswanassa. Blogimme tämänhetkinen banneri on kuvattu leirintäalueen lähellä olevalla suola-aavikolla.

- Malawi-järvi Malawissa. Täällä kävimme pariinkin otteeseen, sillä Malawi-järvessä voi uida ilman krokotiilien pelkoa, eikä sieltä saa kovin helposti bilhartsiaakaan. Kuvan reissulla telttamme todisti esikoisemme 6-vuotissynttärijuhlia.

- Belgian kokoinen Kafuen luonnonpuisto Sambiassa. Kafuessa telttamme petti meidät: se meni nurin myrkyssä, päästi vedet sisäänsä ja kasteli kaikki kamamme läpimäriksi. Seuraavan kerran se nousi pystyyn vasta kuukausien kuluttua, kun Sambiaan saapui lopulta sopivankokoisia telttakeppejä murtuneen tilalle.

- South Luangwan kansallispuisto itäisessä Sambiassa. Sillä kertaa nukuimme vuokramökissä ja lainasimme telttaa kavereillemme, mutta olin siitä huolimatta törmätä teltan edustalla virtahepoon - jalan ja säkkipimeässä. Onneksi elikko ei ollut minusta lainkaan kiinnostunut, hipothan tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin mikään muu eläin hyttystä lukuunottamatta. Seuraavana aamuna teltan asukit kertoivat, että samana yönä myös norsu otti telttaamme tuntumaa kärsällään.

- Viktorian putoukset. Vierailulla olleet suomalaisystävämme nukkuivat urheasti kuvan pienemmässä teltassa, joka lienee noin kymmenen kertaa pienempi kuin vaikkapa norsu.

- Kapishyan kuuma lähde Pohjois-Sambiassa. Kyseessä on Sannan mielestä eksoottisin paikka, jossa hän on vieraillut. Afrikassa ei jokapäväistä kylpeä vedessä, josta pitää nousta välillä ulkoilmaan vilvoittelemaan.

Onneksi täällä Suomessa välimatkat ovat lyhyitä, sillä lapsemme ovat menettäneet Afrikassa hankkimansa käsittämättömän kyvyn istua inisemättä auton takapenkillä 11 tuntia päivässä - nykyään jo parin tunnin ajo aiheuttaa takapenkillä melkoisen haipakan. Tavallaan myös kaipaan pitkiä välimatkoja, sillä on maailman reteintä pistää maasturin neliveto silmään ja ajaa pysähtymättä auringonnoususta auringonlaskuun.

Kääk around the world

2006-06-30T20:17:00.000+02:00

Pyöräilin tänään lasten kanssa Viikin luonnonsuojelualueelle luontopolkuilemaan. Kuten kuvista näkyy, esikoinen nautti retkestä täysin rinnoin.

Vertailun vuoksi laitan tähän pari vanhaa kuvaa Sansibarilta. Osattiin sitä Afrikassakin nauttia maisemista:

Idylliä vai kehitystä?

2006-06-29T10:54:00.000+02:00

Juhannuksenviettoa maalla: serkukset demonstroivat huomaamattaan evoluution kehitystä apinasta ihmiseksi.

Töissä käytän energiaani siihen, että kehitysmaiden maaseudulla olisi paremmat oltavat. Siksi on hieman kiusallista, että oman kesämökkikunnan kehittäminen nostaa karvat pystyyn.

Männävuosina yksi kesän kohokohdista oli kesänviettopaikkani juhannustanssit, jotka järjestettiin idyllisellä rantalavalla suoraan Suomi-filmistä reväistyissä maisemissa. Myöhemmin samalle paikalle rakennettiin EU-rahalla kalasatama asfallteineen ja aaltopeltisine varastohalleineen. Siitä lähin myös juhannustanssit järjestettiin sataman asfalttiparkkipaikalla, tanssilava oli peltisessä varastohallissa. Meidän kaupunkilaisurpojen juhannustanssiminen loppui tietysti siihen.

Kun kävimme tänä juhannuksena virvelöimässä kalasataman liepeillä, kiinnitin huomioni parkkipaikalla loikoilevaan paikalliseen kaveriporukkaan. Ympärillä oli mitä kauneinta postikorttisuomea, mutta tyypit olivat päättäneet raahata piknikvilttinsä ja seurapelinsä kulmakunnan suurimmalle asfalttiparkkipaikalle aaltopeltisen varastohallin varjoon. Se, että pidän asiaa kummastuttavana, antaa tietysti aiheen epäillä, että haluaisin museoida maaseudun luonnonrakkaiden kaupunkilaisten leikkikentäksi sen sijaan, että paikallisille ihmisille luotaisiin toimeentulomahdollisuuksia. Siksikö me siellä Afrikassakin vouhotetaan kestävästä kehityksestä? Etteivät vaan rakentaisi sähköjohtoja, asfalttiteitä ja kännykkämastoja idyllisiin savimajakyliinsä?

D-dayta odotellessa

2006-06-18T20:29:00.000+02:00

Tässä perheessä on taas vaihteeksi pohdittu ankarasti sitä, pitäisikö sitä muuttaa takaisin Afrikkaan pian vai vähän myöhemmin. Viikonlopun piknik Suomessa asuvien sambialaisten kanssa taisi kiihdyttää näitä pohdintoja entisestään, samoin kuin MM-turnauksessa vesi kielellä odotettu ensimmäinen afrikkalaisjoukkueen voitto.

Vaikka kyllähän sitä täällä Suomessakin viihtyy tähän aikaan vuodesta. Tarpeeksi kun odottaa, niin ehkäpä sitä ei enää haluakaan lähteä.

Kuten kuvasta näkyy, Suomen sambialaisyhteisö on sopeutunut paikalliseen kulttuuriin varsin hyvin.

Koko päivän piknikillä kannattaa välillä levähtää.

Varokaa fiktiota!

2006-06-14T17:14:00.000+02:00

Kollegani luvalla julkaisen tässä hänen Sambiassa ottamansa kuvan. Sambia on tiettävästi ainoa valtio, joka on julistautunut kristityksi kansakunnaksi.

Kristityistä tulikin mieleeni, että osuin edellisessä postauksessani oikeaan veikatessani, mitä Kirkko ja kaupunki -lehti kirjoittaa tämän päivän pääkirjoituksessaan. Väittävät, että Kirkkiksen pääkirjoituksessa olisi rinnastettu hiljattain Porvoon tuomiokirkon polttaminen ja vihreiden vaatimus kirkon ja valtion erottamisesta. Vanhat pääkkärit eivät löydy netistä, joten en pääse tarkistamaan...

Satumaassa

2006-06-11T11:50:00.000+02:00

Taidan olla todella pohjalla, sillä eilen join olutta jumalanpalveluksessa.

Etelä-Karjalaa markkinoiva toritapahtuma oli rakentanut Tuomiokirkon portaiden eteen esiintymislavan, ja menin ystäväni kanssa mestoille nauttimaan auringosta, siemailemaan olvia ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. Perjantaina lavalla oli soittanut Stam1na, joten ajattelin, että kaipa siellä on bändejä myös lauantai-iltana.

Vaan kuinkas kävikään? Yhden bändin nähtyämme lavalle raahattiin alttari kynttilöineen päivineen. Katsomona toimiville Tuomiokirkon portaille pelmahti noin tuhat tuulipukuihmistä, ja lavalle noussut pastori alkoi laulaa tangoja, joissa ikävöidään rakasta ja kaivataan satumaahan. Pastori ei ollut kuitenkaan päättänyt vaihtaa ammattia, vaan kyseessä oli tangomessu. Tällä kertaa tangoklassikot eivät siis ikävöineet naista, vaan jumalaa. Pastorin ja humppabändin lisäksi lavalla oli myös lattaritangoa tanssiva kilpatanssipari.

Kaiken huippu oli lavan kupeeseen rakennettu olutterassi. Terassille rakennetulta jättiscreeniltä näytettiin jumalanpalvelusta, ja yhteislaulujen sanat näkyivät ruudulla karaoketyyliin, jotta myös oluen kittaajat voisivat ottaa osaa tangovirsien veisaamiseen.

Sanokaa minun sanoneen, että ensi viikolla Kirkko ja kaupunki -lehden ja muiden vastaavien julkaisujen pääkirjoituksissa kustaan hunajaa siitä, miten kirkko levittää sanomaansa tangomessun kaltaisilla uusilla, ennakkoluulottomilla konsteilla. Pitäisiköhän seurakuntien harkita oluthanojen ja tangon tuomista ihan kirkon sisällekin?

Pistää ahistamaan

2006-06-04T09:38:00.000+02:00

(Otsikossa ja alla on vastauksemme haasteeseen.)

Nyt silmät tarkkana ja korvat auki, vanhemmat ja nuoremmat, sillä uusi vaara uhkaa! Baarimikot esittävät ystävääsi, kertovat lupsakkaita tarinoita, kaatavat tuoppisi täyteen. Mutta todelliseen vuoropuheluun yhteiskunnallisista epäkohdista he harvoin osallistuvat. Ei nappaa, ei huvita, en taho, emmää. Surullista, eikö vain?

On aika politisoitua. Vai onko tämä jonkun mielestä sellainen maailma, ettei sen parantamisen eteen tarvitse tehdä enää mitään? Voisiko joku tehdä jotain?!

Kylässä käytiin, totta kai

2006-05-29T18:16:00.000+02:00

Pojat lähettävät terveisensä Helsingin vaalipiirin kansanedustajille Maailma kylässä -festareilla.

Sekä lauantaina että sunnuntaina. Oli mukavaa. Lauskuna katsottiin Moottörin jyrinä ja Don Johnson big band ja sunnuntaina Paukkumaissi, Reipas Irman Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä sekä hengattiin siellä ja täällä. Pojat pelasivat sählyä ja lopuksi hurrattiin, kun Maailma kylässä -festareiden joukkue voitti FC Tuskan reilussa jalkapallossa.

Noloimman hetken koin Tenava Timbuktu -teltassa, jossa esitettiin Krokotiili Genaa. Ilkeä rouva Isokomero halusi tuhota Genan ja tämän ystävien rakentaman talon ja kysyi yleisöltä neuvoa pahantekoon. Ei aikaakaan, kun kuulin takaani tutun äänen. Esikoinen osallistui esitykseen ja ehdotti, että talon voisi jyrätä traktorilla. Seuraavaksi ääneen pääsi esikoisen luokkatoveri, joka ehdotti talon räjäyttämistä pommein ja dynamiitein. Me vanhemmat (minä sekä esikoisen kaverin isä) punastuimme ja kyyristyimme mahdollisimman pieniksi. Näytelmä oli toteutettu yhdessä Suomen Rauhanliiton kanssa.

Vauva ei ole este tehdä vapaaehtoistyötä. Ei kuulemma inahtanutkaan koko päivänä.

Maailmankaupan epäreiluja rakenteita kritisoiva Changemaker-verkosto peluutti lapsilla EPAreilua futista: toinen hyökkää ylämäkeen (EPAt ovat EU:n ja ja Afrikan, Karibian ja Tyynen meren alueen köyhien maiden välisiä kauppasopimuksia).

Suomen seuraava Lordi on Mänttä

2006-05-27T09:00:00.000+02:00

Kotimainen valitsijaraati nimeää pian yhden suomalaiskaupungin vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Täytyy toivoa, että valitsijat ottavat oppia Euroviisuista - jos Suomen kaltainen maa haluaa menestyä, pitää uskaltaa ottaa riski.

Kulttuuripääkaupunkikandidaattien Lordi ei ole Rovaniemi, vaan Mänttä. Marginaalisuudestaan huolimatta sillä on paras hakemus ja omintakeinen menestysresepti, joka huomattaisiin maailmallakin. Eikö se olisi jotenkin lordimaista, jos Euroopan kulttuuripääkaupunki ei olisi oikeastaan kaupunki ensinkään? Turku on puolestaan hakijakaupunkien Carola: suurimmat resurssit ja ihan jees, mutta ketä Euroopassa tai edes Suomessa kiinnostaa? Muut hakijakaupungit ovat kuin itäeurooppalaisia pilipaliviisuja, joiden keskinkertaisuutta/surkeutta ei pysty peittelemään edes vähäpukeisilla naisilla.

Seiskan saama palaute Lordin kuvien julkaisemisesta on tekijänoikeusjupakan tapaan osoitus siitä, että suomalaiset ovat valmiita puuttumaan epäkohtina pitämiinsä asioihin. Nämä ovat tervetulleita reaktioita, mutta millähän ilveellä suomalaiset saisi puuttumaan samassa mittakaavassa vähän isompiinkin epäkohtiin?

Lapsuuden antisankareille

2006-05-22T21:15:00.000+02:00

Viikonlopun väärän kuninkaan päivässä on hienoa myös se, että ensi vuoden euroviisuissa pääsemme häpeämään suomalaisten järjestäjien alku- väliaika- ja päätösnumeroita.

Oma ehdotukseni on, että Professori X tulee toistamaan ensi vuoden viisuihin yleisurheilun MM-kisojen pohjanoteeruaksensa. Viisuissa professorilla olisi oiva tilaisuus lisätä oman hahmonsa aiheuttamaa myötähäpeää matkustamalla aikakoneellaan takavuosien euroviisujen unohtumattomimpiin suomalaishetkiin. Omat suosikkini ovat Timo Kojon Nuku Pommiin (1982), Pave Maijasen Yamma yamma (1992), CatCatin helmi Bye bye baby (1994) ja Jasminen Niin kaunis on taivas (1996).