Eettisen pupun metsästys

Uusi harrastukseni on aiheuttanut tuttavapiireissä pientä hämmennystä - kuinka tällainen viherpiipertäjä voi ampua pupujusseja? Ainakin metsästäminen on eettisempää kuin kuolleiden eläimien poimiminen kaupan pakastealtaasta.

Kaupasta ostetun lihan osalta olemme yrittäneet siirtyä luomulihaan, joka on niin sikamaisen kallista, että lihaa tulee ostettua nykyään lähinnä viikonloppuisin. Kassalla tuplahinta risoo, mutta olen yrittänyt ajatella, että eläinten viihtyminen näkyy hinnassa. Jos tehotuotannosta halutaan eroon, lihan on pakko olla kallista ja sitä pitää olla nykyistä vähemmän tarjolla. Luomuliha myös monipuolistaa ainakin meikäläisen ruoanlaittoa. Kun rahat riittävät lihaan vain harvoin, on pakko miettiä vaihtoehtoja tavanomaisimpien jauhelihakastikkeiden tilalle.

Metsästä lihaa ei ole tullut ruokapöytään vielä grammaakaan. Koko metsästyskausi meinasi jäädä remontti- ja työkiireiden takia väliin, mutta onneksi pääsin edes kerran jänisjahtiin aivan kauden päätteeksi.

Helsingissä hiihtoloman voisi nimetä uudelleen vaikka vesihiihtolomaksi tai nettisurffauslomaksi. Sisä-Suomessa oli onneksi vähän luntakin.

Kohta vuodet ovat veljeksiä

Mitä jos Helsinkiin ei tule tänä talvena lainkaan pysyvää lumipeitettä? Onkohan semmoista joskus tapahtunut?

Auringonnousu parvekkeelta nähtynä - nyt alkaa olla tarpeeksi valoa, vaikkei lunta olisikaan.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella vielä on toivoa. Jos pysyvä lumi tulisi tällä viikolla, tämä vuosi olisi vasta kolmanneksi myöhäisin sitten vuoden 1911. Vuonna 1925 pysyvä lumi tuli Helsingin Kaisaniemeen helmikuun 22. ja vuonna 1993 helmikuun 19. päivä.

Uutta ennätystä odotellessa jatkan pohdintoja siitä, maksaako vaivan opettaa lapset hiihtämään. Kohta kymmenvuotias esikoinen ei ole Afrikan-vuosien ja vähälumisten talvien takia pitänyt koskaan suksia jalassaan. Jos poika menee armeijaan, niin kai ne siellä opettavat.