sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Suurten kysymysten äärellä

Ehdimme jo päätyä siihen, että nyt ei ole sittenkään oikea aika ryhtyä hakemaan duuneja Afrikasta. Olen yrittänyt sopeutua ajatukseen muun muassa laittamalla kuntoon asioita, jotka olen laiminlyönyt siksi, että olen pitänyt Suomessa asumista väliaikaisratkaisuna. Tärkein suomeenjäämisprojektini on hunningolle jäänyt akvaario, johon olisi tarkoitus rakentaa Malawi-ahvenille sopiva kalliomaisema (friikkailen Malawi-akvaarioita, sillä kävin sukelluskurssini Malawi-järvellä).

Päätös jäädä Suomeen tuntui jo aika lopulliselta, mutta eilen katsoimme dvd:ltä Minun Afrikkani, ja eikös täällä taas pohditakin, että josko sittenkin? Perkele, kun on vaikeaa.

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Ruumisarkuista ja takinkääntäjäpoliitikoista

A-studiossa kerrottiin tänään puoluetta vaihtaneista poliitikoista. Jutussa haastatellut poliitikot perustelivat puolueen vaihtoa sillä, että toisen puolueen kautta on helpompi päästä eteenpäin poliitikon uralla.

Puolueenhan pitäisi koostua suht samalla tavalla ajattelevista ihmisistä, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa johonkin tiettyyn suuntaan oman maailmankuvansa pohjalta. Onhan noita takinkääntäjiä ennenkin ollut politiikassa, mutta kyllä puolueisiin perustuva edustuksellinen demokratia alkaa olla heikoissa kantimissa, jos poliitikot kertovat julkisesti vaihtavansa puoluettaan (=ideologiaansa) siksi, että toista puoluetta (=ideologiaa) edustamalla pääsee eduskuntaan. Ihme, että meillä on näinkin korkeat äänestysprosentit.

Hesarissa kerrottiin muutamia päiviä sitten sambialaisista lapsityöläisistä, jotka murskaavat kiviä henkensä pitimiksi. Kun asuimme Sambiassa, lähimmät kivenhakkaajat työskentelivät alle kilometrin päässä kodistamme, ja suunnittelin moneen kertaan käyväni kuvaamassa heitä. Kivenhakkaajakuvat jäivät ottamatta, mutta heidän työpisteeltänsä jäi filmille tämä kleinbusissa toimiva ruumisarkkukauppa.