Vain pahvi syö sanansa

Olen saanut pariin otteeseen lähes sydärin, kun olen työhuoneesta poistuessani törmännyt käytävän nurkan takana 198-senttiseen Eero Heinäluomaan. Kollegani säikähti eräänä aamuna niin paljon että huusi ääneen, kun toinen työkaveri oli nostanut Eeron seisomaan hänen työpöydälleen.

Pahvi-Eero vastaanottamassa kansalaisjärjestöjä WTC:ssä.

Pahvi-Eero vartioi työpaikkani käytävää, sillä oikea Eero kieltäytyi ottamasta vastaan vetoomustamme, jossa hallitusta pyydetään pysymään lupauksessaan nostaa kehitysapurahat 0,7 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2010 mennessä. Ehdotin harmistuneille kollegoilleni, että annetaan vetoomus oikean Eeron sijaan pahvi-Eerolle.

Nyt olen jo niin tottunut pahvi-Eeroon, että häntä tulee suorastaan ikävä, kun hän poistuu toimistolta tapaamaan tiedotusvälineiden edustajia.
Mediakin tykkää meidän Eerostamme.

HS 26.2.

Huomista voittoa odotellessa

Edellisen Merkittävän Jääkiekkofinaalin seuraaminen oli ikävää puuhaa. En saanut napattua YLEn lyhytaaltosignaalia maailmanradiooni hulppeimmillakaan antennivirityksillä, joten matsi oli "katsottava" seuraamalla netissä reaaliaikaisesti päivittyvää ottelutilastoa. Seuraavana aamuna ei juuri hymyilyttänyt, kun olin turhaan tuijottanut tilastosivua puoli yötä painaen reload-nappia kymmenen sekunnin välein. Mielialaa ei erityisesti parantanut se, että kanadalainen tuttavani soitti heti aamulla ilkkuakseen Kanadan 3-2 voitosta ja muistuttaakseen 48 olutpullosta, jotka hävisin hänelle tappion myötä.

Tällä kertaa olen päässyt seuraamaan kisat kunnolla uusintoja myöten. Ja maksamaan kanadalaistuttuni häviökuittailut korkojen kera.

Tökkis!

Nyt on taas se aika vuodesta, kun meilläkin tuijotetaan päivästä toiseen telkkaria, jossa sadat aikuiset ihmiset tekevät erittäin vakavissaan varsin hassuja asioita.

Näiden kisojen hulppein uusi tuttavuus on curling, johon olen täysin addiktoitunut. Hienointa curlingissa on - hassun harjauksen rinnalla - sanasto. Ihmettelen, ettei kukaan muu näytä pitävän lausetta "Matti pistää määrämittaisen pesään" kaksimielisenä. Puhumattakaan siitä, että maalitaulun keskipistettä kutsutaan nänniksi.

Ihailen myös lumilautailijoita, jotka näyttävät omalla rennolla meiningillään, miten naurettavaa on urheilun ryppyotsaisuus. Ei ole mitään järjellistä syytä sille, että kiven harjaaminen nänniin tai räkä poskella sivakoiminen on vakavahenkistä puuhaa, mutta eukonkanto ja saappaanheitto ovat vitsejä. Yksi kestounelmistani on se, että saisin kehitellä ihan uusia, tuiki vakavia olympialajeja. Voisiko suomalaissuosikin tappio sadan metrin yhdellä jalalla juoksussa saada keski-ikäiset äijät mätkimään vaimojaan tai naapureitaan? Entä miltä näyttäisi Seppo Räty karjumassa lisää pituutta ilmojen halki nakkaamalleen kumiankalle?

Jos saisin keksiä uusia lajeja, niin konsultoisin sanastonlaadinnassa curlaajia.

Kunnan hommissa

Viides rooli pyysi kirjoittamaan lisää hyviä uutisia meiltä ja muualta. Kävisikö tulipalopakkasella bussipysäkkiä hiekoittava kaupungin ulkotyöntekijä uutisesta? Ajattelin moisen nähtyäni, että siinäpä taas oiva esimerkki kaupungin työntekijöiden tehottomuudesta ja byrokraattisuudesta: talvella hiekoitetaan pysäkit, oli liukasta tai ei. Ihmettelyni loppui kuitenkin lyhyeen, kun työntekijä kertoi hiekoittavansa siksi, että myöhemmin päivällä sää lämpenee ja liukastuu.

Tämä mitätön sattumus avasi silmäni taas kerran sille, miten käsittämättömän hienosti asiat tässä maassa toimivat. Tällainen ennakointi lienee useimmille suomalaisille aivan normaalia toimintaa, mutta suurimmalle osalle ihmiskuntaa näin ei ole - ainakaan kunnan hommissa.

Zimbabwessa asiat eivät toimi, mutta se ei johdu kunnallisten työntekijöiden huonosta ennakointikyvystä. Pääkaupunki Hararen puhtaanapitotyöntekijät joutuvat poistamaan viemäriverkosta viikoittain tukoksia, jotka aiheutuvat viemäreihin dumpatuista vastasyntyneistä lapsista ja abortoiduista sikiöistä. Zimbabwelaisen Herald -sanomalehden mukaan kuolleita vauvoja löytyy viemäreistä noin 20 joka viikko. (Asian esiinnostaneen Heraldin sivuilta ei löydy enää linkkiä juttuun, mutta uutistoimisto AP:n tekemä juttu samasta aiheesta löytyy täältä.)

Hararen viemäreistä poistetaan myös päivittäin 20 tonnia hiekkaa, jolla ihmiset tiskaavat astiansa. Hiekkatiskaustekniikkaa käytettiin vielä reilu vuosi sitten myös tässä perheessä.

Hyviä uutisia Afrikasta

Tämän otsikon käyttäminen lehtijutussa on varmin tapa pitää huolta siitä, että juttua ei julkaista. Asioiden kunnossaoleminen ei ole uutinen, ja Afrikan kohdalla myönteisten tarinoiden kertominen on ilmeisesti suorastaan hyvän journalistisen tavan vastaista. Onneksi blogipostausten ei tarvitse täyttää uutiskriteereitä, joten tässäpä olisi pieni hyvä uutinen Sambiasta.

Marraskuussa kerroin Grace-nimisestä köyhästä pienviljelijästä, joka jäi elokuussa leskeksi. Kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa, vainajan sukulaiset olivat vieneet Gracen kodista irtaimiston.

Kommenttipalstallamme ehdotettiin keräystä, jolla varmistettaisiin Gracen viidelle lapselle mahdollisuus käydä koulua. Sittemmin kävi ilmi, että koulunkäynti oli perheen ongelmista pienimpiä, sillä sukulaiset ryöstivät perheen koko omaisuuden taloa ja peltoja myöten. Grace lapsineen jätti kotikylänsä ja matkusti viimeisillä rahoillaan lähimpään kaupunkiin, jossa hän asettui asumaan köyhän äitinsä keittiöön.

Varsinaisen keräyksen järjestäminen ei ollut mahdollista, mutta pari sukulaista ja ystävää antoivat pienen summan rahaa, joka toimitettiin Gracelle joulun tienoilla. Tammikuussa sain Gracelta kirjeen, jonka mukaan kaikki kouluikäiset lapset ovat nyt koulussa. Lopuilla rahoilla hän kirjoitti pistävänsä pystyyn pienen bisneksen, jonka tuotoilla Grace toivoo voivansa elättää lapsensa itse. Kiitokset lahjoittajille ja rahojen perillemenosta huolehtineille, olette antaneet yhden perheen elämälle uuden suunnan.

Jos se ketään kiinnostaisi, niin voisi Sambiasta kertoa "oikeitakin" uutisia, jotka ovat hyviä: maan talous on kuparin korkean hinnan ja maalle myönnettyjen velkahelpotusten takia paremmassa jamassa kuin vuosikymmeniin. Suomalaisissa tiedotusvälineissä Sambia on kuitenkin näkynyt vain eteläisen Afrikan nälästä kertovissa pikku-uutisissa.

Silloin kun kaikki oli vielä hyvin: Grace ja hänen syksyllä kuollut miehensä keittävät maissipuuroa kotinsa keittiökatoksessa.

Ennen omaisuutensa menettämistä Grace toimi vapaaehtoisena lastentarhanopettajana.

Salliiko Venäjä moniavioisuuden?

Miksei tätä uutisoida Suomessa: uutistoimisto IPS:n mukaan Venäjällä keskustellaan kiivaasti siitä, pitäisikö miesten voida hankkia useampia vaimoja, jotta laskuun kääntynyt väestönkasvu saataisiin taas nousuun. Esimerkiksi Tsetseniassa on sodan jäljiltä enemmän naisia kuin miehiä, ja Tsetsenian pääministerin mukaan kaikille naisille ei riitä yksiavioista ukkoa. Moniavioisuuden salliva lakiesitys on jo ehditty hylätä Venäjän duumassa, mutta Tsetsenian pääministerin mukaan lainmuutosta ei tarvita. Riittää että asia hyväksytään periaatteessa, jolloin moniavioiset perheet voisivat päästä sosiaaliturvan piiriin.

Kiinassa tyttölapsia syntyy valikoivien aborttien takia vähemmän kuin poikalapsia. Koskahan siellä keksitään ehdottaa, että yksi nainen voisi naida useamman miehen?

Sambian eteläprovinssissa elävän perheen nuorempi vaimo ja perheen lapsia. Tämän Tonga-kansaan kuuluvan perheen kaksi vaimoa asuvat samassa pihapiirissä omissa taloissaan, mies asuu kolmannessa talossa, jossa vaimot vierailevat vuorotellen. Kaupunkilaistuneet ja länsimaistuneet sambialaiset ovat yksiavioisia, mutta syrjäseuduilla useampi vaimo on edelleen vaurauden merkki.

Kiihko(ttomasti) islamista

Riitely on siitä kummallista puuhaa, ettei riidan osapuolilla yleensä ole pienintäkään yhteisymmärrystä siitä, mistä he riitelevät. Yksimielisyys tarvitaan vain siitä että riita on käynnissä, mutta muuten osapuolet voivat keskittyä rauhassa puhumaan toistensa ohi. Tämä pätee niin aviopareihin kuin presidentinvaaliehdokkaisiin, ja aivan erityisen täydellistä ohipuhuminen on kulttuurienvälisessä kommunikaatiossa.

Profeetta Muhammedin kuvia julkaisseet eurooppalaislehdet ovat sanoneet puolustavansa sananvapautta fanatismia vastaan, mutta lehdet eivät voi käskeä konfliktin muita osapuolia riitelemään samasta asiasta. Kukaan ei hallitse tilannetta edes Euroopassa, jossa fanatismia vastustavat lehdet ovat saaneet rinnalleen - ironisesti - fanaatikot. Äärioikeisto ja skinit eivät tosin puhu sananvapaudesta, kunhan yrittävät levittää kriisin varjolla omaa ulkomaalaisvastaisuuttaan.

Vielä vähemmän Euroopasta käsin voidaan enää tässä vaiheessa vaikuttaa siihen, miten kriisiä tulkitaan islamilaisissa maissa. Omien sisäisten ristiriitojensa kanssa taistelevat Lähi-Idän hallitukset saattavat yrittää ohjailla tilannetta hyötyäkseen siitä, että kansalaisten viha purkautuu taas vaihteeksi länteen eikä niihin itseensä. Tiedä sitten, että voiko tilanne tarpeeksi pahentuessaan räjähtää myös niiden käsiin.

Toivottavasti näin ei käy, vaan kriisi Muhammedin kuvien julkaisusta alkaa laantua. Ehkäpä episodi jää siitä huolimatta historiankirjoihin jonkinlaisena käännekohtana. Kampanjat, konfliktit ja ideat ovat levinneet ennenkin paikasta toiseen ja saaneet uusia tulkintoja, mutta netin ja tekstiviestien aikana tieto leviää kaikkialle maailmaan niin nopeasti, ettei mikään keskustelu ole enää paikallista, vaikka sitä käytäisiin tanskaksi tai suomeksi. Se olisi hyvä myös bloggaajien pitää mielessä.

Sivistävä koululaitos

Tällä viikolla esikoinen on joka päivä koulusta tultuaan huutanut jo kaukaa: "Äiti, äiti! Ootko sä ikinä kuullut tätä...", ja sitten sieltä tulee toinen toistaan pippeli- ja kakkakeskeisempiä lällätyksiä. Tässä esimerkkejä:

One, two, three, silmät kii, Elvis näyttää kikkelii.

Kädet ylös, housut alas, täältä tulee munavaras.

Asento, lepo, turpaanveto / munille veto.

Batman oli mielipuoli, hyppäs kadulle ja kuoli.

Snadisti hämmästyneenä olen vastannut, että joo-o, olen kyllä kuullut. Miten on mahdollista, että nämä samat, 30 vuotta vanhat, typeryydet elävät yhä? Kuka niitä oikein koulussa levittää? Opettajat?

Jääkaappimeemi

Kollegani Heli haastoi minut kuvaa jääkaappisi -meemiin, joten tässäpä tämä. Jääköön lukijoiden arvattavaksi, onko Viivi ja Wagner laitettu jääkaappimme oveen kuvaamaan perheemme arkea, tossun alle jääneen aviomiehen päiväunta vai onko se siinä ihan vain hyvän vitsin vuoksi.

Helistä kun tuli puhe, niin laitetaanpa tähän vielä linkki Helin vinkkaamaan peliin. Korttipeliä pyörittää selvästikin inetrnetiin syntynyt tekoäly, joka kykenee lukemaan pelaajan ajatukset.

Korvatkaa Muhammed pornolla

Musliminaiset rentoutuvat Adventure City -vesipuistossa Sambiassa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Samuel Huntingtonin teoria kulttuurien yhteentörmäyksestä on puppua: en usko että tulevaisuuden konfliktit olisivat kahden kulttuuripiirin, lännen ja islamilaisen maailman välisiä. Ihmisryhmät ja kansat voivat tapella keskenään milloin mistäkin syystä, mutta näissä kahdessa kulttuurissa ei ole lähtökohtaisesti mitään sellaista, joka asettaisi ne toisiaan vastaan.

Kulttuuripiirien välisen konfliktin osapuolia ei ole oikeasti edes olemassa. Ei ole olemassa yhtä kulttuuria nimeltä länsi, eivätkä maailman 900 miljoonaa muslimia Indonesiasta Pohjois-Afrikkaan ja Euroopan kaupunkien syrjäytyviin lähiöihin jaa yhteisiä arvoja - puhumattakaan siitä, että he suunnittelisivat lähimmän pilvenpiirtäjän, metron tai länsimaalaisen ihmisen räjäyttämistä. Jos pidät muslimeja väkivaltaisina barbaareina, niin kannattaa miettiä, mitä muslimit ajattelisivat lännestä, jos heidän uutisissaan näkyisi Euroopasta pelkästään skinien mielenosoituksia.

Pelkään, että Osama Bin Ladenin päiväuni ja Huntingtonin teoria toteutuu erheellisyydestään huolimatta. Läntisen ja islamilaisen kulttuurin välille luotu kuvitteellinen konflikti voi alkaa toteuttaa itse itseään, jos kummassakin leirissä kylvetään riittävästi ennakkoluuloja ja tarpeeksi moni ihminen vahvistaa niitä omalla käytöksellään. Lännessä kuilun syventämisestä on vastannut viime aikoina Yhdysvaltain hallitus liittolaisineen, mutta nyt samaan rintamaan on liittymässä tukku eurooppalaisia sanomalehtiä.

Tanskalaista Jyllands-Postenia ei kannata syytellä profeetta Muhammedia kuvaavien pilakuvien julkaisemisesta, sillä tuskin lehdessä olisi ollut mahdollista ennakoida, miten suuri soppa kuvista syntyy. Vaan nytpä muutkin lehdet puolustavat sananvapautta revittävämällä samoja kuvia etusivuillaan, vaikka seuraukset ovat jo tiedossa. Myös Hesari ilmoittaa pääkirjoituksessaan harkitsevansa asiaa.

Lehdillä on toki vapaus julkaista kuvat, ja niin pitääkin olla. Kuvia julkaisevien lehtien tulisi kuitenkin ymmärtää, että niiden uudelleenjulkaisemisessa ei ole kyse pelkästään sananvapauden vaalimisesta. Kuvien julkaisijat tietävät, että osa muslimeista pitää julkaisemista sodanjulistuksena islamia vastaan. Siksi kuvien julkaiseminen on tietoinen poliittinen teko, jolla saattaa olla todellisia (maailman)poliittisia seurauksia. Muhammedin pilakuvia etusivuilleen revittävät lehdet pitävät omalta osaltaan huolta ainakin siitä, että islamilaisen maailman ääriaineksilla riittää tukijoita myös jatkossa.

Medialla on sananvapauden takaama oikeus luopua neutraalista raportoinnista, muuttaa maailma omien oletustensa mukaiseksi taistelutantereeksi ja lisätä siinä sivussa juttujensa myyntiä. Valitettavasti lehdillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta kantaa vastuuta tekojensa seurauksista. Vastuun kantavat tavalliset ihmiset kummallakin puolella rintamalinjaa, ja aivan erityisesti eurooppalaisissa lähiöissä syrjäytyvät muslimimaahanmuuttajat.

Jos eurooppalaisen valtamedian on pakko puolustaa sananvapautta julkaisemalla niin mauttomia kuvia, että ihmiset niistä varmasti suuttuvat, niin julkaisisivat vaikka pornoa. Kohu siitäkin syntyisi, ilman että lehtien tarvitsisi leikkiä ihmishengillä.